”Kohta ei voi enää toivottaa hyvää joulua ettei vaan loukkaa ketään.”

Ajankohtaisen totuuden heitti Matti Salo, kun flaneerasimme Espalla aistimassa Tuomaan markkinoiden tunnelmia. Hyinen viima pakotti poikkeamaan Kappeliin nauttimaan kuumaa Glühweinia, ja siellähän kohtasimme tietokirjailija Sari Näreen, joka kertoi Matille lempielokuvansa: Saksa vuonna 0.

Otavan edessä meitä vastaan tuli Jane kantaen lupaavasti kilahtelevaa kassia, mutta kohteliaina herroina emme pyytäneet päästä siitä osallisiksi. Sen sijaan katsastimme hiukan kustantamon joulutarjontaa, hyväksi totesimme ja painelimme eteenpäin. Piti toimittaa kaikenlaista tärkeää, mutta tämmöiseksi se meni. Ostokset jäivät vähiin mutta väliäkö hällä.

Akateemisessa tähyilimme tuttuja, mutta tungoksessa ei näkynyt ketään, joten vetäydyimme herkkuosaston kautta kadulle. Joulun voi ottaa aika iististi, opasti Matti, joka ei osta lahjoja eikä lähetä kortteja.

Illan suussa kävimme Marjan kanssa tervehtimässä Ailaa Arkadiankadulla. Hilpeänä hihitteli siellä runoilija tutkiskellen keväällä ilmestyvän kokoelmansa korrehtuureja. Kansi on kaunis. Veimme joulupullon ja kukkasen ja poksautin kuohuviinin ja kiitimme toisiamme kuluneesta vilkkaasta vuodesta. Ailan päiväkirja on kiivennyt toiseen painokseen, onnea siitä. Sina Kujansuu oli päivällä vienyt hänet kävellen Eliteen lounaalle, joten kovassa kunnossa on edelleen runoutemme Grand Old Lady. Väitti istuneensa jo kolmesti siellä tänä syksynä. Mutta syvään hän huokaisi, kun viimein pääsee kaikista soitoista ja haastatteluista. Vai pääseekö? Annassa on sinänsä kiva Mikki Moision kirjoittama juttu rohkeasta ikinaisesta.

Sydämen asialla taas kerran selvitettiin, ja näin alkavat valmistelut olla sitä myöten valmiit, että voimme jo tähyillä kohti Hämeenkyröä ja oikeata joulua.