Otavan takkatuli-illassa oli lämmintä, vilkasta ja viihdyttävää kuten aina, jotensakin perhehenkistä vielä näinäkin kovina aikoina. Sitä paitsi tarjottiin anteliaasti pöydän antimia, ainoana paikkana tänä syksynä mihin olen osunut, joten siitäkin kiitoksia. Emmehän me kukaan ole varsinaisesti ruokaa vailla, mutta lämmittää se silti mieltä että hyvinvoinnista huolehditaan.

Kävisi pitkäksi luetella ihmisiä, mutta lopuksi kävimme jäntevää keskustelua – kuvitelkaa, Kalle Päätalosta, koska ringissä seisoi kaksi kovaa tuntijaa, Jenni Kirves ja Vesa K. ja minäkin jonkunmoinen, vastaväittäjinä Pekka T ja muutama muu. Kalle alkaa unohtua, mutta Jenni uskoo uuteen nousuun. Sodasta, naisista ja lapsista viimeksi kirjoittanut ja väitöstilaisuuteensakin in spe tilailimme jo kutsua.

Arja Saijonmaan kanssa jaamme ainakin innostuksen savusaunaan. Arja muisti olleensa Hämeenkyrössä taannoin avaamassa kansainvälistä savusaunapäivää, minkä toimitti räppänästä ulkoilmaan. Tätä pidin hyvänä saavutuksena. On ehdottomasti järjestettävä oma uusittu savusaunapäivä, jos saataisiin näin kovan luokan avaaja räppänä suulle.

Saunasta tuli suorastaan takkatuliteema, sillä pitkäjänteinen suunnitelma on vireillä myös Anna-Kaisan kanssa, joka säteili reipasta elämänvoimaa. Hänen mailtaan on yksi sauna jo palanut, joten kiirettä pitää jos siihen toiseen vielä keritään.

Vesa Sirén lupasi lukea Unio Mystican loppuun ensi vuoteen mennessä, ja minäkin hätäpäissäni selvittää ne kapellimestarit, joten meillä riittää urakkaa. Näin oli puskettava siperialaiseen lumimyrskyyn, onnekkaasti liftasinkin Arjan sieppaamaan taksiin joka kiiti meidän kulmille. Olihan paljon kerrottavaa ja terveisiä kotona Marjalle, joka istui toisen Arjan kanssa naisten iltapäivää ja vaikuttaa edelleen tyytyväiseltä tähän elämään levottoman miehensä kuuntelijana. Anna-Kaisa väitti, että vaimoni on karismaattinen, mistä hän kauniisti hämmentyi.