Siitä Rimmisen palkintokirjasta Nenäpäivä kannattaa lukea ainakin viimeinen luku, joka sopii juuri tähän päivään ja aikaan, kun Helsinkiin on taas tullut mitä lumoavin lumitalvi. Siinä luvussa on ainakin häivähdys sillanpääläistäkin runollisuutta. Muuten olemme sitä mieltä, varsinkin Marjan joka lukenut koko opuksen, että teksti vilisee liian jyhkeätä ja miehistä ja verevää kieltä jotta kertoja voisi olla tämä keski-ikäinen Irma.

Kaivoin puolisen tuntia esiin hankeen yltympäriinsä hautautunutta Citikkaani, ja löytyihän se sieltä. Oli hauska jumpata, Etolasta ostin kätevän lasten lumilapion. Vielä se pysyi ehjänä. Sepänpuisto on ihmeen kaunis lumivaipassaan, otin monta kuvaa tästä ihmeestä.

Kirjoitustyökin alkaa taas kolmen luppopäivän jälkeen sujua yltyvällä vauhdilla. On ihmeen hienoa elää tällaista juhlatalvea, toivottavasti se ei ihan vielä lopu. Meidän pitää ensin hakea suksetkin maalta ja katsastaa vähän Viehätyksen talvikuntoa. Taunon mukaan talo on lämpimänä ja pihaan aurattu auton tila: sopii tulla. Hän manaili puhelimessa piruuttaan Finnairin lakkoa – mies joka ei ole vielä kertaakaan elämässään lentänyt!