Uusinnasta katselin keskustelua ”pakkoruotsista”, jolle parempi nimi olisi hyötyruotsi kuten Kaj Kunnas keksi. Kielitaistoa lietsovat asenteet tuntuvat perin historiallisilta. Kielet hyödyttävät toisiaan eivätkä sulje muita pois kuten myös siellä todettiin. Jännä uutinen ainakin minulle oli se, että maahanmuuttajia viittoillaan liittymään ruotsinkielisten joukkoihin. Ei hullumpi idea. Hoppas att vi kan alla tala svenska i lugn och ro.

Hyvin Björn Månsson muistutti, että koko pakko on lähtöisin peruskoulusta ja siitä tasavertaisuuden ideasta, joka kouluun tuotiin aikanaan Kekkosen ja Virolaisen toimesta. Sitä ennen ei duunarin tarvinnut ruotsilla päätään vaivata, se oli virkamiesten ja sivistyneistön saalista.

Ruotsin kielen puolustajat oli keskusteluun löydetty fiksummasta päästä kuin nämä myöhäiset fennomaanit, mikä sekin kertoo jotakin.

Vanhan kirjallisuuden päivät kokoontuivat vaihteeksi Kosmoksessa tai ainakin meidän ohjelmavaliokunta jouluistuntoonsa. Huvittavaa katsella kuinka vanha taiteilijakapakka on porvarillistunut ja alkaa tyhjentyä kymmenen jälkeen! Ennen vanhaa silloin vasta kunnon meno alkoi kehittyä. Siitä ei enää ole tietoakaan. Muuten oli rattoisaa ja eloisaa, Sastamalan päivien aikataulua vähän tarkenneltiin.

Huomenna suuri palkintojen päivä: sekä Finlandia että Sibelius ratkeavat. Kaikenlaista spekulaatiota kehittelimme ja halusimme myös omalta osaltamme tukea Irlannin taloutta Irish Coffeen muodossa.