Nyt tämä Juhana Rossin juttu Hesarissa viime lauantaina (27.11.) tosiaan vaivautui kertomaan ymmärrettävästi, kuinka ”Rahaliiton rakenteet horjuvat”. Siteerasin viime viikolla tavallisten kansalaisten hämmennystä tukipakettien partaalla. Rossi raottaa uhkaavia kuiluja, joihin Eurooppa voi suistua ellei liittoa pidetä kasassa epätoivon vimmalla. Poliitikot saati talousmiehet eivät vain osaa tiivistää tilannetta niin että se menisi syviin kansankerroksiin perille. Kuvaava on Pitkon kärjistys Aamulehdessä, siihen tapaan että ennen Suomi tunnettiin maana, joka maksoi velkansa, mutta nyt maksamme muidenkin velat. No emmehän tosiaan ole ainoat.

Leikkauksia ja kiristyksiä ja muita virkistyksiä on siis laajasti edessä. Tästä johtuu mieleen Kari Häkämiehen asema hyvässä Hämeenkyrössä. Kunnanjohtaja lähdössä takaisin Kymenlaaksoon arvatenkin suivaantuneena kohtaamaansa vastarintaan mahtipitäjässä, mutta myös perhekohtaisista syistä. Häkämies on lukenut karskia lakia talouden realiteeteista ja suututtanut vanhaan vauraaseen kotiseutuhenkeen nojaavat tukimiehet ja varmaan monet muutkin. Vastakkaiset tyylit ovat törmänneet: johtajan äksy kärsimättömyys ja kyröläisten vakaa viivyttelevä harkinta, jossa on vahva annos yleistä yrmeää vastustushalua. On johtajalla tukeakin, ainakin omassa puolueessaan.

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoitti kyröläisestä mentaliteetista aika osuvasti lauantaina lehtensä ylänurkassa. Jokinen on havainnut, että liikaa touhuilevat ja kohtuuttoman korkealle kurkottavat tyypit listitään Hämeenkyrössä nopeasti matalaksi, mutta niin tapahtuu varmaan muillakin paikkakunnilla. Minullakin oli kunnia kuulua Jokisen esimerkkitapauksiin; sinänsä lämmitti, että minut edelleen luetaan hämeenkyröläiseksi, vaikka täältä eteläisestä Helsingistä sinne päin tähyilen. Häkämiehen ja vankkojen kyröläisten ottelussa on ollut perimmältään kysymys arvojen ja asenteiden törmäyksistä: pitääkö noudattaa talouden kylmää lakia kaikessa vai voidaanko toimia… niin millä tavoin? Niin kuin ennenkin? Mutta millä rahoilla ja resursseilla? Siinä riittää pähkäilemistä vielä pitkään, vaikka kunnanjohtaja vaihtuisikin.

Häkämies pani ainakin hetkessä vauhtia Hämeenkyrön uinahtaneeseen kulttuurielämään ja pystytti hyvän kirjallisuusseminaarin vähillä rahoilla viime syyskuussa. Taittuuko tällainen aloitteellisuus, jos Häkämies lähtee? Pelkäänpä että seminaarit ja muut kulttuuriset avaukset unohdetaan helpottunein mielin. Mitähän muuten kuuluu sillä Myllykolun uudistussuunnitelmalle, jota viime talvena Heiskalla suurin toivein paperipinoihin väännettiin?

PS Hauskassa dekkarikeskustelussa lauantai-iltana radiossa Häkämiehen esikoisromaani sai Nalle Nybergiltä kiittävän arvion, vaikka lukija tuntui hieman epäröivän, onko entinen poliitikko tosiaan itse voinut kirjoittaa näin hyvän kirjan. Kotkan reissulla lukaisin Kymen Sanomista, kuinka Häkämiehen uutta rikosnovellia (jossakin pienoissarjassa) niin ikään kehuttiin. Jospa mies heittäytyykin tositoimin kirjailijaksi?