Hbl esittelee Harry Halénin ja hänen suurtyönsä, Mannerheimin päiväkirjojen täydellisen tarkistetun edition. Sen mahtavampaa tietokirjaa ei tänä vuonna ole ilmestynyt, mutta saako se Tieto-Finlandian? Rohkenen epäillä.

Aina kun luokkatoverini Haban olen tavannut yliopiston kirjaston ovissa, poika ryhtyy välittömästi kertomaan virheistä, joita on löytänyt, ja niiden korjauksista. Intohimoinen elämäntyö. Ei ole maassa ketään muuta, joka siinä määrin hallitsisi kaikki turkit, tungusiat ja mongoliat muista altailaisista kielistä puhumatta. Hän myöntää haastattelussa, että matkustaa Helsingistä äärimmäisen harvoin ja haluttomasti. Ilmankos vaikutti todella ikävystyneeltä, kun tapasimme viimeksi lentoasemalla, Haba odotellen myöhässä olevaa lähtöä Göteborgin kirjamessuille.

Toivotaan nyt kuitenkin, että Mannerheimia ympäröivä julkaisujen sädekirjo raottuisi ja tieto-diktaattori oivaltaisi tämän edition ainutlaatuisen merkityksen.

Hämeenkyröstä kuulumisia: valtuusto on eilen selvin äänin kumonnut kunnanjohtajan esityksen muutaman itäisen kyläkoulun lakkauttamisesta. Valtuusto ei lakkauta yhtäkään! Ryhtiliike vaikuttaa protestilta, mutta ihailtavaa sinänsä, jos tosissaan tahtovat pitää yllä kunniakasta kouluverkkoa. Saas nähdä mistä ottavat rahat. Mutta iloinen olen Jumesniemen, Mahnalan ja Pinsiönkin puolesta ja on kai siellä muitakin tappolistalla.

Kari Häkämies on kiiivaista otteistaan saanut nimen äksy-Häksy. Kuinka kestänee jo kolmannen tappion valtuustoa vastaan? Kiintoisaa seurata, jännitteitä löytyy kyröläisestä kuntapolitiikasta. Vaikka ainahan siellä on toden tullen tahdottu oma mahti näyttää, oli sitten kytse jätteenpoltosta tai kunnan itsenäisyydestä.

Mutta jos hetken painun muistoihin, kävin oman kansakouluni Kaisaniemen jättiläiskoulussa lähes 40 oppilaan luokassa, enkä muista kärsineeni, päinvastoin. Siellä sitä oli turvassa kuin kuusikossa, eipä opettaja useinkaan huomannut. Koulumatka oli Katajanokalta viitosen raitsikalla kovassa tungoksessa aamuhämärissä ja kotiin seikkailtiin Suomen Pankin takaisten kallioiden kautta. Kokeiltiin kuka jyrkimmästä kohdasta uskalsi luisua alas. Nykyisin lapsia pyritään suojelemaan, kuljettamaan ja tehokouluttamaan. Ehkä niin tulee sitten parempia.

Juhlahetki Yrjönkadulla: Laura Pyrrö lauloi Sibeliuksen yksinlauluja ja Tiia Louste tulkitsi Aino Sibeliuksen kirjeitä. Hieno esitys! Kari Heiskasen ohjaama yksinkertainen dialogi toimi taivaallisesti, laulut ja kirjeet keskustelivat keskenään. Ainon ja Jannen suhteesta nousi kaunis riipaiseva kaari alun silmittömästä rakastumisesta syviin traagisiin varjoihin ja sitten seestymiseen vanhuuden kynnyksellä. Jannen sävellystyö oli kaikkien myrskyjen keskuksena, kaiken aikaa. Tiia on keskipäivän loistavassa vedossa näyttelijänä: kampauksesta, ilmeistä, nopeista siirtymistä, äänen vaihteluista, pienistä liikkeistä kasvoi niin nuoren tytön kuin kärsineen ja rakastavan naisen kuva. Laura lauloi väräjävän kuulaasti, viileällä helisevällä tunteella.

Vielä viiniä tarjottiin tällaisen nautinnon päätteeksi. Kiva oli tavata Eija-Elina, joka istui viereeni, kaikkea puheltiin jopa Hämeenkyrön taloista, hänhän teki käsikirjoituksen kuusi vuotta sitten tv-elokuvaan Enkeli tulessa. Ja muuan anonyymi lukija kertoi Unio Mystican vieneen häneltä ja vaimoltaan koko kesän ja lukeneensa sen rinnalla ja innoittamana 12 Waltarin teosta! Näin pitää ihanteellisessa tapauksessa elämäkerrat lukeakin.