Juuri tässä ystävällinen nainen viestissään ihmettelee rauhatonta elämääni, joten täytynee siis hillitä. Mutta vielä tänään istuskelin rauhallisesti bussissa Kotkaan ja pidin esitelmän Ailasta kahden maan kirjailijana sikäläisen Norden-yhdistyksen tilaisuudessa. Asuihan Aila pitkään Ruotsissa ja kirjoitti runojakin ruotsiksi, käänsi Aniaran ja sen sellaista.

Kotkassa pidetään vieraasta erittäin hyvää huolta, niin nytkin, kun muistelimme edellistä käyntiäni Nordenin 50-vuotisjuhlassa 16 vuotta sitten. Yleisöäkin saivat kirjastoon, vaikka sää oli kehnohko. Tapasin jälleen Seppo Soinin vaimoineen, Tampereella ennen kamppeerattiin sen TTT:n historian merkeissä. Teatteriasioista muutenkin puhuttiin Nordenin puheenjohtajan Leena Ilkka-Salosen ja varsinkin miehensä kanssa, jotka seuranneet omaa teatteriaan ja muitakin pitkään. Minä seurailin Kotkan teatteria 70-luvulla, kun Markku Kontro oli siellä ohjaajana. Nyt siellä näkyy menevän Toivo Pekkasen Jumalan myllyt -romaanin dramatisointi, minulla oli kirja peräti matkalukemisena. Pekkanen on jykevä ja vakava, paneutunut tehdasmiljöön ja lakon kuvaaja, äärimmäisen tasapuolinen eri osapuolten valottajana. Kuinkahan ne ovat tämän näyttämölle saaneet sovitetuksi?