On kokonaan tuon Jukka Rislakin syytä, että kiinnostuin vasta nyt James Bondista. Skottilaisen Ian Flemingin alkuaan luomat trillerit ovat suorastaan Rislakin kirjan Paha sektori ennakoivia dramatisointeja. Pallosalamassa ja Octopussyssä on sama ydinasekaappaus ja pelon luominen aiheena, taustalla kylmä sota ja idän hyökkäys länteen, joka varsinkin jälkimmäisessä tulee esiin peittelemättömän propagandistisesti. Elokuvat sitten lisäävät aika kunnollisiin ja hyvin tutkittuihin tarinoihin noita sadunomaisia elementtejä, ihmepelastuksia, mahdottomia tilanteita, äärimmäisiä täpäryyksiä, teknisiä vempaimia ja kauniiden naisten kaatelua, jotta kaikkein instantaivoisimpienkin mielenkiinto pysyy vireillä. Mutta pohjalla yleensä pätevä joskin mustavalkoinen poliittinen piirustus.

Pyhäinpäivän hiljaisuudessa tuli tällaistakin luetuksi. Marjan sisarukset puolisoineen, ns. onnelliset orvot, olivat illallisella lauantaina, jolloin emäntä järjesti Kustaa Adolfin päivän ohjelmaa, ja ruotsin kielen merkityksestä sukeutui jopa väittelyä. Pakkoruotsi näyttää yllättävästi kismittävän fiksujakin ihmisiä. Minusta nykyisen kuninkaan riepottelu on vastenmielistä, juuri ruotsalaisen tekopyhää ja täysin tarpeetonta, liekö edes kovin tuottoisaa. Joku kirjoitti Hesariin hyvin, että ruotsalaiset haluavat kuninkaaksi mykän eunukin. Kunhan Victoria saa tässä lisää sananvaltaa, siellä voi alkaa vähän räiskyä.

Tänään kirjoitettu yksi esitelmä ja laitettu alustavia Aho-tekstejä siihen kuntoon, että niistä voi jo kustantajan kanssa keskustella.