Tietokirjojen ehdokkaat varmaankin mainioita teoksia, mutta jäin kaipaamaan paria: varsinkin Jukka Rislakin painavaa ja pelästyttävää (post festum) tietopakettia Paha sektori sekä Teemu Keskisarjan reipasta elämäkertaa G. Serlachiuksesta. Ovatkohan puukko ja kalan valmistus näitä tärkeämpiä aiheita? Ovatko kukaties hyvinkin loistavalla tyylillä kirjoitettuja? Mutta mahdoton tehtävä on lukea ja verrata paksuja tietokirjoja nopeassa tahdissa. Minä olen vain näitä muutamaa lueskellut enkä niitäkään vielä kokonaan.

Vietimme sitten F.E. Sillanpään Seuran 35-vuotisen taipaleen juhlaa täällä Kämpissä, mitä jotkut kyröläiset ovat oudoksuneet. Mutta asuihan Sillanpääkin Helsingissä suurimman osan elämästään ja oli myös Kämpin hyvä asiakas muhkeina vuosinaan. Hotellissa ei syyttä ole hänelle omistettu sviitti. Me juhlimme siellä Sibelius-kabinetin puolella, hyvä joukko seuran täkäläisiä ja myös kyröläisiä sekä pari porvoolaistakin jäsentä saapuvilla, pääkonsuli Heikki Tavela pääpuhujana. Hän kertoili hersyvästi suhteistaan Saaran perheeseen ja itseensä Taataan, ja muutakin kulttuurihistoriaa siinä räiskähteli suorasukaiseen tyyliin esille. Juttujen aiheina usein Taata matineoitten ja ravintoloitten persoonallisena vieraana tai kuinka hän selvitti nuoremmalleen mitä verbi ’hässiminen’ oikein tarkoittaa.

Sillanpään sukua oli ilahduttavasti paikalla, niin Eskon, Helmin kuin Jussinkin jälkeläisiä, kärjessä suvun päämies Sakari Sillanpää. Ulla Nordgren intoutui hauskoihin muistelmiin Taatan hoivaajana ja saunottajana ja toi Acken kanssa taulunkin lahjaksi seuralle. Muitakin ytimekkäitä puheita kuultiin, puheenjohtajaltamme Jussilta ja Ari Suutarlalta. Talo tarjoili hyvää sienisoppaa ja nieriää viineineen. Iltaa jatkettiin aika pitkään ja poikkesimme vielä Marskin baariin ennen kuin kotiovelle päästiin.

Tuntuu ihmeelliseltä, että ovat kuluneet jo nämä vuosikymmenet siitä, kun pienellä intomielisellä joukolla Kyrön Holvissa päätimme panna pystyyn nimihenkilömme seuran, jota ideaa pitkään (kai osaksi vieläkin) Hämeenkyrössä vierastettiin – olihan siellä jo olemassa Hämeenkyrö-seura. Nyttemmin kirjailijain nimikkoseuroja on tullut tuhkatiheään lisää, ja niiden toiminta on saanut asiallista arvostusta osakseen. Yritetään edelleen pysyä kelkassa mukana ja kehitellä ideoita, viiimeksi on saatu se riukuaita Töllinmäen ympärille. Nyt odotamme seuran historiikin valmistumista, sen nykyvaiheesta kuulemmekin seuraavaksi joulukahveilla 12.12. klo 14 Hämeenkyrön isossa pappilassa..