Käväisin kirjamessuilla tunnustelemassa tunnelmaa, tuttuja paljon ja lupaavaa ruuhkaa. Kuuntelin Häkämiehen ja Soininvaaran dekkarikeskustelua, tapasin historioitsija Antony Beevorin (jonka vaimon isän Duff Cooperin kirjoittamaa Talleyrand-klassikkoa juuri kertailen) ja sieppasin hajarepliikkejä sieltä ja täältä. Aino päivysteli SKS:n osastolla, missä Päivi vaikutti jo huojentuneelta, seuraajakin valittu. Nopea on ajan riento.

Kiertue Maxim 1:ssä on lopulta hyvin surumielinen burleskin esiintyjäryhmän ja varsinkin sen surkuhupaisan johtajan koettelemusten kuvaus. Odotin arvioiden pohjalta hupaisampaa repäisyä. Kiva teatteri siitä, että aloittaa heti pääkuvalla.

Näin kirjamessujen aikaan sopii hämmästellä sitäkin, että kirjailijaveljet Tervo & Mäki ovat ryhtyneet kirjaa halveksimaan, toinen paiskomalla isoa kirjaa permannolle, toinen rinnastamalla sen mainoslehtiseen. Entä veikkojen omat kirjat, tuskin paperinsa arvoisia vai mitä. Jospa Tervo heittäisi seuraavaksi Koraanin nurkkaan, katsotaan mitä tapahtuu. Vain täällä sekulaarissa Hällä väliä -pohjolassa voi muodiksi nousta sellaisten arvojen rehvasteleva polkeminen, jotka monille ovat yhä pyhiä.