Hämeenkyrön teema jatkuu. Aamulla Tapani Perttu oli sympaattinen Studio55.ssä, kertoi hauskan jutun Piukkojen paikkojen eli Sugarin suosiosta TT:ssa. Ja sitten Suomen Kuvalehdessä on laaja reportaasi kirjailijoiden perikunnista, Saku Sillanpäätäkin on haastateltu.

Mutta miksi ihmeessä Risto Lindstedt ohitti aiheen varsinaiset kipupisteet? Taannoinhan Olli Kuitusen eläessä Sillanpään perikunta julisti Nobel-kirjailijan tuotannon komeasti julkaisukieltoon, joka kesti monia vuosia. Nyt Saku on saanut asian järjestykseen. Kuitusen rooli vilahtaa kyllä muuten jutussa. Ja Waltarin oikeuksista teattereissa on tunnetusti kipuiltu vuosikymmeniä. Muitakin yllätyksiä on sattunut, sitä cdrom-tapausta sentään jutussa hellästi sivutaan. Mikä on Sinuhen oikeuksien todellinen tilanne.? Olisi se kai selvitettävissä. Kun kerrankin asiat otettiin näin laajasti esille, ne samalla sivuutettiin.

Lukenut, huvittavaa kylläkin, Napoleonin sotaretkistä, mm. Octave Aubryn klassikoista. Hänen elämäkertansa Napoleon ihmisenä (Vie privée de Napoléon) keskittyy lähes pelkästään naissuhteisiin. Niin ettei tällainen näkökulma ihan outo ole maailmalla, sata kirjaa varmaan aiheesta kirjoitettu. Yllyke tuli Massenan palatsista Nizzassa, halusin tietää lähemmin mikä mies oli Massena ja selvisihän se: kova sotapäällikkö, Ranskan pelastaja Napoleonin ollessa heikoimmillaan.