Hiidenkivi putosi postiluukusta, aivan komea numero: Kirstin ja minun jutut edustavasti peräkkäin ja vielä arvio Lasinkirkkaasta, ei ihan tuomitseva, vaikka tutkimusta edustaakin. Hämeenkyrö on sattumoisin hyvin näkyvillä sekä Kirstin kölleissä että minun Sillanpäässäni. Uusi päätoimittaja Outi Lauhakangas kunnostautuu mainiona työparinaan edelleen Sinikka Sipola: ovat reippaasti julkaisseet juttuni pitkänä ja eloisan kuvan saattelemana. Tämä on lyhennys siitä, jonka pidin alkukesästä Raumalla Nortamon juhlassa. Antaa taas potkua ajatella, että joskohan Sillanpää on vielä yksiin kansiin saateltava. Nortamosta onkin Tapio Niemen syyttä pienelle huomiolle jäänyt uudehko elämäkerta, jota käytin.

Ja onhan lehdessä paljon muuta, puurakentamista teeman verran, kieliasiaa (Erkki Lyytikäisen aiheellinen kirjoitus suomen kielen asemasta) ja Koivusalon Pohjantähden Lauri Timonen panee perustellusti aika matalaksi. En ole vielä nähnyt, en ota kantaa. Mutta kunnon kulttuurilehti pitää pintansa, toteaa tässä entinen päätoimittaja.

Noita Ihmisten puolueita on yllättävän kiva katsella uusintoinakin, letkeitä toteutuksia. Ikävä ettei nyt tule uusia osia, aiheita näet olisi totisesti tarjolla. Homokirkollisuus saa joitain vaihtuvia vivahteita jatkuvissa keskusteluissa, mutta kuinka joku näyttelijä voi ottaa niin raskaasti tv-keskustelun muutamat vakaumukselliset repliikit, että joutuu keräämään itseään tuntikausia kuten a-plussassa kuultiin. Ne jotka ovat saaneet kestää riittämiin suoraan omaan henkilöön kohdistuvia solvauksia julkisuudessa voivat tätä hiukan ihmetellä. Meitä on eri herkkyysasteella varustettuja.

Voi leikitellä ajatuksella, millainen olisikin tosiuskovaisten jyrkkä ja jylisevä kirkko: toisiko se jotain ryhtiä ja puhtia tähän kaiken sallivaan ja samalla uussuvaitsemattomaan yhteisöön, jossa keveästi hillumme. Mutta kun kirkolla on näitä yhteiskunnallisia velvoitteita aina hautausmaiden ja rakennusten hoidosta alkaen, täytyyhän sen hoitaa taloutensa laajasti verovaroin. Valtio ei varmasti ottaisi uusia vastuita hautauksesta tai kirkkojen kunnosta, mitä seikkaa eroajat tuskin tulevat edes ajatelleeksi. Kirkosta eronneet hilataan monesti loppupuomilla siunattuun maahan tai palautetaan kirkkoon kuten aikanaan Iki-Kiantokin, suuri antiklerikaali.