Ajettiin Helsinkiin, ja heti hyppäsin Pertti Hallikaisen autoon ja huristeltiin Länsi-Pakilaan. Aino Pohjola, Pakkasen kartanon tyttäriä Hämeenkyröstä, oli kutsunut pienen kulttuuriporukan vieraaksi. Tällaisia on varmaan yhteiskunnassa monia, tasokkaita ystäväjoukkoja, jotka pitävät yhtä ja järjestävät kaikenlaista korkeahenkistä ajankulua. Nyt saivat kuunnella juttuani elämäkerroista, jonka johdosta keskusteltiin ja käytiin nauttimaan isäntäväki Janhusen tarjoamaa maittavaa stroganoffia kaikkine lisukkeineen.

Katselin vain, että kello käy tässä seurustelun tuiskeessa uhkaavasti: oli ehdittävä Espooseen Entressen kirjastoon kello kuudeksi. Sainkin ystävällisen kyydin Lauri ja Anja-Maija Leppäseltä, mutta juutuimme matelevaan ruuhkaan, poliisiautojakin näkyi vilkkuvine valoineen. Jotain oli tapahtunut. Myöhästyin akateemisen vartin, jonka odottivat siellä kirjastossa kärsivällisesti. Puhe sujui lopulta. Arvokkain palaute tuli Elinan kurssitoverilta teologisessa tiedekunnassa 1962 – en muista monenkaan puhuneen niin vakuuttavan kauniisti kirjastani Enkeli tulessa ja sen tuottamasta elämyksestä. Kun sitä ilmestymisaikaan toistakymmentä vuotta sitten kohtalaisen paljon myös kritiseerattiin.

Marja kävi tällä välin Päivälehden museossa seuraamassa keskustelua naisista mediassa, Kirsti Mäkisen junailemaa tietty, eiköhän Minna Canth ollut tilaisuuden esiäiti. Tupa oli täynnä naisia plus yksi mies. Ihan kiinnostavaa oli kuulemma. Lisää naisia mediaan! vaikka on niitä nytkin aika lailla, kun aamutv:tä ja muita ajankohtaisia silmittelee, sarjoista puhumattakaan.

Nyt on kiireimmät juoksut juostu, keskitytään kirjoitushommiin täällä kuivissa huoneissa, ulkona saa sataa ja myrskytä mielin sekä määrin.