Mitä kirjallisin viikko.

Nobel Mario Vargas Llosalle yllättää, koska se on niin kauan odotettu. Mitkään tämän syksyn listat eivät taaskaan tienneet mitään. Olen lukenut Julia-tädin ja käsikirjoittajan – hauskahan se oli, kun joku näyttää nyt Hbl:ssä väittävät, että huumori puuttuu Llosalta. Tuosta Välkesalmen divarista tempaisin Maytan tarinan, lueskellaan edelleen.

Kävin SKS:n juhlasalissa todistamassa, kun ensimmäinen tekstikriittinen editio meillä julkaistiin: Kiven Nummisuutarit. Hitaita hankkeita, perusteellisia: kielelliset selitykset kiinnostavat, mutta eikö esimerkiksi Turun kaupungin selventäminen alaviitassa ole jo liioittelua. Selataan edelleen. Paikalla paljon tuttuja, SKS oli ennen kuin toinen koti, ja nyt Päivi lähtee jo eläkkeelle! Aino myös saapuvilla, sanoi pistäneensä koko komean julkaisun painoon. Hyvä työpaikka.

Illalla vielä Myyrmäen kirjastoon todistamaan Ailan runoudesta ja elämästä, sielläkin puolisensataa daamia ja pari miestä paikalla. Myyrmannin naapurissa oltiin, siellä aikanaan räjähti. Synkkää tapausta muistellaan vieläkin. Muuten kiva lämmin tilaisuus.

Rauhan Nobel kerrankin rohkea jako, komeata. Kiina murtaa mustoa haventa, kuinkahan pitkään. Palkittu on kirjallisuuden professori, varmaan ensimmäinen laatuaan palkinnonsaajana. Kirjallisena päivänä sopisi lukeakin jotain, mutta vielä keritään. Kun näinkin vilkas viikko on viimein päätöksessään, otettiin ilta rennommin Marjan kanssa. Siinä vasta hauska vaimo.