Eilisen lepopäivän ja pikkukohmelon jälkeen jälleen vedossa. Tänään kaksi esitelmää.

Ostrobotnialla kokoontuivat pohjalaiset seniorit lounaalle, puheenjohtajana faijan vanha työkaveri Valtiovarainministeriöstä, Sakari Sippola. Muistan silloin tällöin kotona kuulleeni tuomari Sippolasta, joten oli hauska tavata nyt ja kuulla tarinoita miesten yhteisistä virkavuosista ja ministereistä Ele Aleniuksesta Mauno Koivistoon.

Pirre Huurtamosta faija kertoi paljon, samoin Virolaisesta, jonka löyhä anteliaisuus harmitti valtion puolia pitäviä virkamiehiä. Alenius on suuri idealisti ja maailmanparantaja, mutta Sippola kertoi kuinka hänet yritettiin murhata Bulgariassa Neuvostoliiton kannalta hankalana vastarannankiiskenä.

Tuomo Tuomi oli nähnyt Taipaleenjoen Ilmajoella ja antoi sille täyden tunnustuksen, piti Ilkka Kuusiston parhaana työnä. Pohjalaiset joukot suunnittelivat ryhmämatkaa ensi kesänä, kannattaa varata ajoissa: kuulemma jo toistatuhatta lippua on ostettu.

No tässä lomassa ja mehevän pihvin jälkeen pääsin puhumaan kirjailijaelämäkerroista, mikä sujui ilmeisesti hyvin, koska kiitoksia sateli, samoin jatkokysymyksiä. Aihe on nyt lämmin ja kiinnostaa valppaita lukijoita. Paikalla täällä lähes 80 senioria.

Illan suussa painelin vielä entiseen opinahjooni, yliopiston Runeberg-saliin kertomaan alumneille Aila Meriluodon ihmeellisestä elämästä kirjojen pohjalta, myös Ailan uusimman päiväkirjan. Satu Grünthal lausui Ailan runoja. Kirsti Mäkinen johdatteli varmaan tapaansa, ja päälle käytiin kumoamassa lasilliset punaviiniä Carltonin baarissa.

Vaivatonta näitä on pitää, kunhan ei päästä kertymään liikaa. Toisaalta kun keskittää samaan päivään, se on sitten siinä ja seuraavana voi taas keskittyä omiin töihin. Kirsti ennusti seniorien yhä aktivoituvia kulttuuriharrastuksia ja arveli, että joudun vielä monesti kiikkiin. Alumnejakin tuli täysi salillinen. Voisit puhumisesta ottaa uuden elämäntehtävän, Kirsti piruili. Kirjamessuihin saakka on joitain sopimuksia, sitten koittaa kirjoittamisen vapaus.