Hesarissa on hyviä kolumneja, Apusen, Pentikäisen ja Saska Saarikosken.

Kekkosta muistellaan, työtä arvioidaan. Ensi näkemältä Saskan väite siitä, että UKK ei ollut lohen sukua, voi yllättää. Niin iskostunut on tuttu klisee. Mutta perää hänen väitteessään on. Käsitys siitä, että Kekkonen oli väsymätön vastavirtaan taistelija, perustuu ahtaasti Suomen sisäiseen näkökulmaan. Kekkonen taisteli Suomen oikeistoa vastaan, joka oli valmiiksi heikoilla sodan jälkeen. Lujempi vastus oli demareissa, mutta valtava tuki tuli idästä, samoin kotimaan kommunisteilta ja maalaisliitolta. Vastavirta oli enää heikkenevä kiukkuinen akanvirta, mutta kovaa kieltä tietysti käytettiin.

Pentikäisen kolumni saa muistamaan kesäistä matkaamme Iisalmen Aho-päiville, jolloin poikkesimme Lepikon torppaan kahville. Museo oli tosin kiinni ja kahvilassakin yksityistilaisuus, mutta näppärä tyttö suostui myymään kahvit kassan ohi. Istuimme puisella terassilla helteisen illan suussa ja katselimme omaan eloonsa uinahtanutta pihamaata. Ajaton hetki. Voi yhtyä Pentikäisen ajatukseen: täm&auminot tuovat Ahoa uudelleen kiinnostuksen piiriin, jos karkea ja brutaali ovat ne joilla nykykatsoja herätetään, esitys tekee palveluksen: joku voi hakeutua jopa alkuteoksen pariin.