Panu Rajala

Aamusta tielle ja Kyröön takaisin. Aina hauska palata, kunnes syksyn kurakelit koittavat.

Marja, tytär ja tyttärenlapsi teiskaroivat kahvipöydässä. Lounaaksi järvestä nostamaani kuhaa piparjuurella terästettynä, jumankauta täällä saa juhla-aterioita aina omasta takaa. Newsweek on oikeassa, tämä on paras maa ja parhaat naiset.

Rakennan varastohyllyä Kirjakkaan, luovaa työtä, kun on käytettävänä kokoelma erilaista jämälautaa. Mutta se kohoaa! Herkullisia pieniä punikkitatteja ihan tuossa nurkalla. Lämmin elokuinen autere jatkuu, marjojakin vähän poimin. Onkohan nämä loppukesän ihanat päivät laskettu mukaan Newsweekin tutkimuksissa?

Asioiden hoitoa Helsingissä. Talo Kankurinkadun nurkalla nousee pikkuhiljaa. Paikoitustiloista koveneva pula. Hannu Mäkelän romaani Kivestä saa näkyvää tilaa Hesarissa.

Kävelin kirjastoon ja Akateemiseen, oikeastaan kaipasin Teemu Keskisarjan kirjoja, mutta en niitä vielä tavoittanut.

Iltapäivällä meillä oli Café Ursulassa Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmavaliokunnan kokous. Onpa pitkä nimi. Ei ihme että sitä aina silloin tällöin ehdotetaan lyhennettäväksi. Tarkasteltiin tämän kesän päiviä ja todettiin ne hyvinkin onnistuneiksi. Yleisöä oli parahultainen määrä, ohjelma tasokasta, jopa sykähdyttävää, kauppa kävi kirjatiskeillä, hinnat nousivat huutokaupassa ja kaikki oli muutenkin kohdallaan. Tästä on hyvä jatkaa. Kaavailtiin ensi kesää teemasta Rikos – ja ideoita, ehdokkaita, esiintyjiä alkoi tulla yli äyräiden. Tutkittava tehtyjä ehdotuksia.

Piipahdimme kokouksen jälkeen Vesan kanssa lasilliselle Sea Horseen ja mietimme, mistä saisimme lisää valtaa. Nykyinen on aika ohkaista ja sitäkin tulee kovin vähän käytetyksi. Hesari listasi meidät ystävällisesti kirjallisuuden vallankäyttäjiksi lauantaina. Kokouksessa kummasteltiin, että tietokirjallisuus puuttui kentästä, mutta eihän yhdelle sivulle kaikki mahdu. Sinänsä tällainen on aika harmitonta kirjallisuuspoliittista viihdettä. Mutta jos joku ottaakin tosissaan..?

Tapasin ohimennen Paulankin ja pahoittelin, etten ehtinyt häntä kuulemaan taannoin Hämyvestareille Kyröskoskelle. Deletoimme oman ymmärryksemme mukaan huhut Katrin uudesta poikaystävästä. Vaan mistä sitäkään tietää..

Kuinka olla, kiersin kapakasta korttelin ja osuin kaupunkikävelyryhmän joukkoon: kolmattakymmentä naista lähdössä tutkimaan teemaa Helsingin ihanat naiset. Siitä ei voinut kieltäytyä! Olin ainoa mies, onneksi tuli sitten toinenkin. Kiva kierros naisvaikuttajien ovilla ja patsailla. Lopusta Espalta vähän oikaisin ja livahdin Kino Engeliin: A Single Man oli aika ohut yhden päivän tarina homoystävänsä menettäneestä kirjallisuuden professorista, aika jotain 60-lukua ehkä. Loppu yllätti hivenen ontosti, mutta hyvin näytelty pieni kohtalon täyttymys.

Mainio päivä päättyi tv-terapiaan, josta alan tulla riippuvaiseksi.

Marjanpoimintaa, hauki nousi järvestä, sieniäkin alkaa löytyä. Marja paistoi hauen spelttijauhossa, parempaa ei voi ollakaan. Pientä kirjoitustyötä kaiken lomassa.

Illan suussa Tampereelle tapaamaan rotary-naisia ja puhelemaan vielä kerran Meriluodosta. Maittava ilta Saludissa, sain mahtavan kukkakassillisen. Ajelin Helsinkiin ja ehdin katsomaan terapiaa, pitää kutinsa.

Kun ajattelen omaa päivääni, on yhdyttävä Newsweekin arvioon: en kovin syvälti tunne, kuinka hyviä muut maat ovat, mutta mitään enempää en voi näiltä puitteiltani kaivata. On omasta päästä kiinni, ellen pysty elämään onnellisesti.

Marjan päivä, huomioitu aamulla.

Ihmeellinen kesä jatkuu. Poikani Vilho poikkesi poimimaan karviaisia ja kiirehti paikallisreportterina Kyröskosken kävelyretkelle, mistä minäkin sain sytykkeen ja ajoin perässä. Jouko Hannu johdatti joukkoa vanhaa myllytietä harjun laella ja kertoili leppoisasti tehdaskylän varhaisvaiheista. Paikallistin nyt vasta täsmällisesti, missä sijaitsi suurten laulujuhlien 1904 kenttä ja missä vanha seurahuone. Laulujuhliin osallistui myös lyseolainen Emil Sillanpää, joka on kuvannut niitä mainiosti kokoelmassaan Viidestoista (1936). Tieto Bobrikovin murhasta tuli juhliin ja aiheutti vain lievää hämmennystä. Entisen hyppyrin paikankin löysimme. Kiitos näistä.

Muuan aktiivinen daami kyröläisestä sukutalosta myönsi, ettei ollut täällä koskaan käynyt eikä tämmöisiä paikkoja tiennyt olevankaan. Hän sanoi tuntevansa Rooman ja Barcelonan paremmin kuin Kyröskosken. Moni voisi sanoa samaa. Kävelyretken järjesti Hämeenkyrö-Seura.

Iltapäivällä oli ”Sulosen mökin” uusien asukkaiden Kirsin ja Tepon juhla Maisemakahvilassa, paikalla yliopistoväkeä, ystäviä ja meitä naapureita. Oikea vanhan ajan kesäjuhla kahvitteluineen ja irkkumusiikkeineen kulttuuriladossa. Juhlan kohokohta sattui minulle siinä, kun suurmestari Eero Pylsy kutsui meidät Marjan kanssa sahtikellariinsa kuulemaan sanoittamaansa ja säveltämäänsä Kierikkala-valssia. Komeasti kaikui Eeron baritoni kellarissa ja vaikuttava oli laulu. Arvatenkin se kuullaan vielä monissa tilaisuuksissa vähän laajemmallekin yleisölle.

Pitko vakuutteli jälleen hurskaasti, että Myllykolussa pitää näytellä vain ja aina Sillanpäätä. Mikäs siinä. Kahvilan aurinkoisella terassilla rupatellessa hän ja Auttilan Risto lupasivat näytellä, jos teen kyläkomedian. Pannaan korvan taakse.

Tapahtumien yö Hämeenkyrössä – täälläkin, totta kai.

Kohottavin tapaus oli tietysti Hiltun ja Ragnarin maratonluenta kirjastossa. Kolmisen tuntia kuudentoista lukijan voimin: sopiva mitta. Kun tekstiä kuunteli eläytyvin luentajaksoin, huomasi havainnollisesti kuinka hienosti pieni kertomus on kirjoitettu. Kuinka herkkää ja terävää, toisaalta ironisoivaa mutta pohjimmaltaan hellästi ymmärtävää on sen ihmiskuvaus. Sillanpää on luonnonkuvauksen ohessa (jota tässä on vähän) syvällisin ihmisen salattujen mielenliikkeiden kuvaaja. Marja sai osuudekseen finaalin, Hiltun hukuttautumisen, ja liikuttui niin ettei voinut jatkaa. Minä sain hoitaa luennan voitolliseen loppuun. Tapahtumasta vastasi luonnollisesti F.E. Sillanpään Seura.

Sitten oli yhtä ja toista kansanhuvia, jossa virkistyen vaeltelimme. Laskuvarjohyppääjät liitelivät komeasti sinitaivaalta Heiskan pellolle. Vanhojen traktorien paraati esittäytyi. Tallituvassa tanssittiin ja sikaa ja sahtia tarjoiltiin. Täällä oli väkeä kaiketi tuhatkunta, kirjastossa toistakymmentä. Siinä harrastusten suhteet.

Pitko vertasi kunnanjohtaja Häkämiestä Kim Il Jongiin. Satiiri onnistuu paremmin, jos se tavoittaa kohteen edes jokseenkin sattuvasti. Ylikarkea liioittelu liitää ohi ja vesittää hyvän yrityksen. Taustalla Hämeenkyrön Sanomien antama tila Häkämiehen ensimmäisen vuoden arvioille, jotka varmaan yllättivät monet myönteisyydellään. Ilmeisesti annetaan arvoa ripeälle ja vahvalle johtajalle, vaikka oltaisiin eri mieltä hänen kanssaan.

Pikkumaiset ja kateelliset, siis erittäin demokraattiset ruotsalaiset ovat kiukustuneet Victorian ja Danielin liian loistokkaasta häämatkasta. Jonka kustansi yksityinen liikemies. Ennen ne narisivat, että kuninkaalliset elävät valtion ja yhteisten vuussa suunnittelin jätelaudoista jotensakin välttävää arkisto- ja kirjahyllyä ja sen jälkeen painuttiin järvelle, Marja keksi tälle Kierikkalan puolella sijaitsevalle varastolle osuvan nimen. Olkoon se tästä lähin Kirjakka. Sieltä minut usein tapaa, ovi on auki.

Kyllähän perhana helle paranee, mutta illalla iski rankka raesade. Luulin että katto lentää ilmaan. Myllykolun viimeinen esitys selvisi onnen kaupalla kuiville. Söimme ennen rymäkkää puutarhamajassa muurikkapannulla valmistamaani kanaa ja savustettua ahventa, Sirkku ja Artsi vastavuoroisesti vieraina. Hauskoja tarinoita Nyströmin kulttuurisivusta. Siinäkin olisi ainesta vaikka minkämoiseen näytelmään.

Kalaa tulee heikosti! Uistelin aamulla viideltä ja taas illalla ihannesäässä sateen jälkeen auringonlaskun aikaan: ei sinttiäkään. Kuka lienee kähveltänyt kalat Kallioistenselältä. Sen sijaan kaksi uistinta jämähti pohjaan ja sinne jäi.

Luen uudelleen Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaania. Merkittävä väylä Juhani Ahoon käy Järnefeltin perheen kautta. Voisiko sen vaiheilta vielä oivaltaa jotakin uutta?

Tuija Välipakan uusi runoteos Klovnin pelko (Gummerus) on ilmestynyt: sen kunniaksi sirkushenkiset iltamat Messukylässä. Juuri kun oltiin päästy hyvään alkuun, ukkosmyrsky räjähti yllä ja pihan teltta hajosi kasaan. Komeaa salamointia! Kuultiin sisällä runonluontia ja nautittiin tarjoilua pian pihamaallakin. Maistoin hattaraa viiden vuosikymmenen tauon jälkeen. Paikalla pirkanmaalaisen lyriikan establishment Ahdista ja Aronpurosta alkaen, valtaosa kuitenkin nuorta runoilijapolvea.

Tuijan kokoelma on omistettu linnuille, linnunkaltaisille, joten Marja kiirehti pyytämään omistuksen itselleen. Kokoelman avausruno kertoo sirkuksen saapumisesta enteellisen uhkaavin sävyin, mutta juhlathan vain paranivat dramaattisesta alustaan. Tuija kirjoittaa pitkää tiheää kertovaa runoa, josta saa selvän. Odotellaan vastaanottoa. Hei Aamulehti, hereille kunhan teatterin ryminöistä on päästy.

Jatkettiin saunomalla vaihteeksi Törmällä, minne Marjan kaksoissisko Sirkku oli Turusta tullut virkistäytymään. Kerrattiin pelituloksia. Kiertopalkinnon haltija Artsi on rankkarikisassa hännillä Pitkon kanssa, Esa ohitti torstaina loistokuntoisen mutta lievästi loukkaantuneen Askon. Minä olen edelleen pelikiellossa, terveyssyistä. Sen sijaan työnsin kentällä miesten kuulaa kunniakkaasti 6,16.

Kylän tapauksia rekisteröity saunaillassa, paikalla isäntäväet Auttilasta ja Ylivakerista sekä veikeät lapset Sanni ja Perttu. Toteamme että suurmestari Eero Pylsy on sanoittanut ja säveltänyt ihannoivan Kierikkala-valssin, jota on esittänyt kaikille, jotka on onnistunut sulkemaan sahtikellariinsa. Huomenna Eero isännöi tyttärensä Anninan häitä maisemakahvilassa. Risto puolestaan on isännöinyt poikansa Joonaksen häitä Finlaysonin palatsissa hyvällä menestyksellä.

Samalla totesimme, että Saavutus oli Hämeenkyrön Sanomissa väärin sijoitettu Kierikkalaan, kun se tietysti sijaitsee Vanajan kylässä, missä kaikki asumme. Tauno oli ylittänyt itsensä ja oikaissut asian päätoimittajalle. Kylän nimi on jäänyt unohduksiin, pitäisikö tekaista vastineeksi repäisevä Vanaja-valssi?

Saunan lämmityksen lomassa poljin Maisemakahvilaan, missä oli Aamulehdessä ilmoitettu Christianin ja Veronican laulukonsertti. Piti vain tervehtiä laulajia. Harvinainen tapaus: paikalla ei ollut yhtään kuulijaa, mutta eipä ollut esittäjiäkään eikä ketään järjestäjää tai tilaisuuden isäntää. Seisoin yksin pihamaalla konsertin alkamisaikaan saakka ja palasin kiireesti saunalle.

Saunominen sujui mukavasti, samoin makkaran, oluen, kahvin sekä Marjan mustikkapiirakan nautinta. Juttua kulki enemmänkin, mutta kaikkea ei tässä jaksa muistaa.

Myrskyä totisesti täälläkin eilen, mutta vaurioitta selvittiin. Rauhassa voitiin illalla saunoa ystävien kanssa. Tuuli kävi, vesi velloi, sataa tihuutti, mutta päiväinen tornado rauhoittui nopeasti. Missähän luojan suojeluksessa täällä päin maata oikein eletään.

Luonnonilmiöissä on se puoli, ettei voi panna komiteaa pohtimaan, kuinka ne voitaisiin estää. Suojautua ja varautua voidaan, mutta ei aina.

Vielä oli poljettava tapahtumien iltaa viettämään Tampereelle: oli pieni sessio Suomalaisessa kirjakaupassa. Kävi hyvä tuuri ja sitten huono. Huomasin että se Miko Roihan kehuttu Juha menee Hällässä ihan siinä kirjakauppaa vastapäätä. Tilaisuuksien väliä puoli tuntia. Jospa ehdin näkemään viimein tämänkin. Mutta ihmisiä oli kirjakauppa pullollaan, haastattelu jatkui innoittuneesti ja signeerauksen hakijoitakin riitti sen verran, että myöhästyin teatterista 10 minuuttia. Siellä oli jumalauta ovet lukossa! Mitähän tärkeilyä sekin oli olevinaan. Yleensä ehdin pienen viipeenkin jälkeen hyvin kärryille.

Kulunkitilille oli merkittävä lipun hinta 27 euroa. No paljonhan olen näitä aikoinaan ilmaiseksi katsellut, kun kuuluin teatterikesän johtokuntaan. Ajoin kotiin ja painuin järvelle: nappasi iso kuha heti lähteissä uistimeen. Kulunkitili sai tervetullutta kompensaatiota.