Sieniäkin tulee valtavasti, korit pullollaan kanniskelen herkkutatteja. Marja niitä kuurnitsee tarkasti, mutta niin vain jääkin puhtaan kimmoisaa sientä vatiin ja siitä pannuun, loistavaa soosia porisee. Sitä tarjoiltiin lohen kanssa, kun kaikki lapset tulivat iltapäivällä onnittelemaan isää.

Aamulla Teemalta pari mainiota dokumenttia vanhasta Tampereesta: Pispalaa, Viitaa ja Amuria. Edellisen katsoin ties monenneko kerran, aina hyvä. Arvo Ahlroos on aikoinaan tehnyt arvokasta työtä. Unohti vain, että Sillanpää on paras Amurin kuvaaja (Poika eli elämäänsä, Miehen tie, Ihmiselon ihanuus ja kurjuus).

Nyt se toissapäiväisen Ruoveden kierroksen sato: annoin digitoida laatikollisen vanhoja kaitafilmejä perheen alkuvuosilta 1977-1983. Pidimme lasten kanssa muistorikkaan täysistunnon, kyllä nauratti ja vähän itkettikin heidän kompastelunsa ja laulunsa ja kaikki silloinen elämä milloin Sepänkadulla, Ylivakerilla, Mäkelässä tai Iittalassa. Elina rakas äitinä ja ehtoisena emäntänä. Kyröläistä kulttuurihistoriaa joukossa: Töllinmäen kunnostusta, Myllykolun näytelmää. Promootiokulkue 1977! Juhlamenojen ohjaaja Klinge muisti äsken osuuteni ultimuksena. Vilho oli kuolla nauruun, kun Kekkonen käveli pokkana kotifilmiin. Varmaan näitä kiekkoja löytyy vielä lisää kaapin uumenista. Vaikka taso ei hipaise täydellisyyttä, on tällaisilla dokumenteilla oma kullattu tunnearvonsa.