Siltalassa on vetovoimaa. Siltaloiden bileissä on tunnelmaa ja kodikkuutta, sinne kerääntyvät näköjään pikkuhiljaa kaikki. Siellä on sekä vanhaa kaartia että nuorta runopolvea. Ailan päiväkirjat on Siltalan tämän syksyn päähitti, muutakin tulee. Odotellaan.

Taisin juoda yhden lasillisen liikaa, sillä huvilateltan konsertissa alkoi nukuttaa, ja hipsin vaivihkaa kotiin. Juhlaviikot jäivät nyt aika vähiin, mutta taiteitahan voi aina omatoimisesti harrastaa senkin edestä. (Vesa väitti että Siltalassa hilluttiin puoleenyöhön saakka, kova turneekestävyys edelleen eräillä.)