Kuten saattoi odottaa, kotimainen media tekee parhaansa murentaakseen Newsweekin epäilyttävän vedätyksen, että Suomi muka olisi maailman paras maa. Eihän se voi mitenkään pitää paikkansa. Ainakin käy selväksi, että parhaassa maassa asuu itsekriittisin, tyytymättömin ja epäluuloisin kansa. Onhan sekin joku saavutus.

Kuinka hyvin ja onnellisesti suuri osa meistä kuitenkin elää, tuli mieleeni kun ajelimme Lietoon onnittelemaan Marja Luseniusta, joka on toiminut kahdeksan vuotta meidän Marjan kollegana Liedon kokeiluperuskoulussa 70-luvulla. Marja opetti äidinkieltä ja meidän Marja liikuntaa. Olivat kuulemma villejä ja vapaita vuosia, koulussa nuoret opettajat, henki nousi korkealle.

Marjan syntymäpäivillä saimme ihailla valtaisia rakennussaavutuksia, joita Aki ja Marja kaksin voimin vireinä eläkeläisinä ovat saaneet aikaan. Kuivalle kalliokukkulalle on kaivettu ällistyttävä uimalampi ja sen partaalle muhkea hirsihuvila saunoineen, grillikatoksineen ja muine laitoksineen. Vielä enemmän silmäni revähtivät, kun Aki esitteli vanhaa mustunutta savusaunaansa entisen maatilansa kupeella sekä sen parina jymöttävää komeaa museopirttiä. Harvoin olen nähnyt näin huolekasta ja samalla iätöntä rakennustaidetta. Ihmettelin syvästi, että joku osaa käsillään taituroida tällaista. Oma hellitty savusaunamme kutistui näiden rinnalla varsin vaatimattomiin mittoihin.

Juhlassa oli kepeä ja iloinen tunnelma. Hyviä puheita ilmeisen lämpimästä perhe- ja ystäväpiiristä, laulua, tarjoilua ja loppukesän seesteistä hyvää tuulta. Juhlakalun säihkyvä olemus kukisti kevyesti väitetyt vuosikymmenet. Sain tilaisuuden puhella Joni Pyysalon kanssa ajankohtaisista kustannuspoliittisista kiemuroista, joista varmaan enemmän syksyn mittaan. Toinenkin kirjailija oli joukossa, Marjan sisar Silja Mansikka. Seurassamme myös toimelias Vuokko Valkamo, jonka kanssa aikoinamme istuimme MTV:n ohjelma-asiain neuvottelukunnassa jakelemassa hyviä ohjeita toimivalle johdolle. Kunnes sekin poppoo lopetettiin. Liekö ohjelmat sen jälkeen parantuneet tai pahentuneet. Ainakin kilpatanssia saamme taas ihailla, Marja meillä on lajin innokas harrastaja, nykyisin vain katsojana.

Hieman haikeina katselemme lehdistä, mitä kaikkea Helsingissä nyt tapahtuu, konserttia, tanssia, katujuhlaa, performanssia, puistohulinaa, taidetta, teatteria tuutin täydeltä. Hesarin etusivulla suuri kuva meidän nurkilta, karnevaalikansaa Pursarin ja Kankurin tutulla kulmalla. Ja me vaan täällä maalla kuhkitaan ja kurvaillaan. Tapahtumia on tosin täälläkin ihan tarpeeksi, ja Tampere suorastaan pullistelee pitkin kesää mitä moninaisimmilla happeningeillä.

Näiden kokemusten ja havaintojen mukaan kallistun siihen käsitykseen, että tämä vireä ja iloinen kansa taitaa sittenkin asua parhaassa maassa.