Tapahtumien yö Hämeenkyrössä – täälläkin, totta kai.

Kohottavin tapaus oli tietysti Hiltun ja Ragnarin maratonluenta kirjastossa. Kolmisen tuntia kuudentoista lukijan voimin: sopiva mitta. Kun tekstiä kuunteli eläytyvin luentajaksoin, huomasi havainnollisesti kuinka hienosti pieni kertomus on kirjoitettu. Kuinka herkkää ja terävää, toisaalta ironisoivaa mutta pohjimmaltaan hellästi ymmärtävää on sen ihmiskuvaus. Sillanpää on luonnonkuvauksen ohessa (jota tässä on vähän) syvällisin ihmisen salattujen mielenliikkeiden kuvaaja. Marja sai osuudekseen finaalin, Hiltun hukuttautumisen, ja liikuttui niin ettei voinut jatkaa. Minä sain hoitaa luennan voitolliseen loppuun. Tapahtumasta vastasi luonnollisesti F.E. Sillanpään Seura.

Sitten oli yhtä ja toista kansanhuvia, jossa virkistyen vaeltelimme. Laskuvarjohyppääjät liitelivät komeasti sinitaivaalta Heiskan pellolle. Vanhojen traktorien paraati esittäytyi. Tallituvassa tanssittiin ja sikaa ja sahtia tarjoiltiin. Täällä oli väkeä kaiketi tuhatkunta, kirjastossa toistakymmentä. Siinä harrastusten suhteet.

Pitko vertasi kunnanjohtaja Häkämiestä Kim Il Jongiin. Satiiri onnistuu paremmin, jos se tavoittaa kohteen edes jokseenkin sattuvasti. Ylikarkea liioittelu liitää ohi ja vesittää hyvän yrityksen. Taustalla Hämeenkyrön Sanomien antama tila Häkämiehen ensimmäisen vuoden arvioille, jotka varmaan yllättivät monet myönteisyydellään. Ilmeisesti annetaan arvoa ripeälle ja vahvalle johtajalle, vaikka oltaisiin eri mieltä hänen kanssaan.