Kyllähän perhana helle paranee, mutta illalla iski rankka raesade. Luulin että katto lentää ilmaan. Myllykolun viimeinen esitys selvisi onnen kaupalla kuiville. Söimme ennen rymäkkää puutarhamajassa muurikkapannulla valmistamaani kanaa ja savustettua ahventa, Sirkku ja Artsi vastavuoroisesti vieraina. Hauskoja tarinoita Nyströmin kulttuurisivusta. Siinäkin olisi ainesta vaikka minkämoiseen näytelmään.

Kalaa tulee heikosti! Uistelin aamulla viideltä ja taas illalla ihannesäässä sateen jälkeen auringonlaskun aikaan: ei sinttiäkään. Kuka lienee kähveltänyt kalat Kallioistenselältä. Sen sijaan kaksi uistinta jämähti pohjaan ja sinne jäi.

Luen uudelleen Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaania. Merkittävä väylä Juhani Ahoon käy Järnefeltin perheen kautta. Voisiko sen vaiheilta vielä oivaltaa jotakin uutta?