Kotona odotti matkan jälkeen eilen iloinen yllätys: tyttäret olivat lämmittäneet savusaunan ja valmistivat muurinpohjapannulla kivan räiskäleillan. Niiden voimalla iloitsimme sitten Tero Pitkämäen pronssiheitosta. Thorkildsen on maaginen keihäsmies, saksalainen kaveri hillui riemukkaasti hopealle.

Tänään oli vielä sonnustauduttava sukujuhliin: Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläiset viettivät yhdistyksen 60-vuotisjuhlaa täällä Hämeenkyrössä, ja siihen osallistui järjestävänä joukkueena Ylivakerin laajapohjainen klaani, kantaäitinä Leeni Ylivakeri o.s. Jaakkola. Suku on lähtöisin Varsinais-Suomesta, mistä oli tullut muita sukuhaaroja, joten juhlittiin kaikkiaan sadan hengen voimalla. Lauri ja Paula Ylivakeri saivat sukutaulun 400-vuotisen sukutilan nykyisenä isäntäparina.

Muutakin ohjelmaa oli kirkon, hautakäynnin, ruokailun ja kokouksen lomassa. Kuultiin harvinaisuus, Sillanpään ”Maamiehen laulu”, Vilho Luolajan-Mikkolan säveltämä, joka ei noussut ihan ”Marssilaulun” veroiseksi. Alma esitti Kirsi Kunnaksen runoja ja Matti Yrjölä veti sukuhaarojen välisen kuulantyöntökilpailun, jonka tietysti Jaakkolat ylivoimaisesti voittivat ylivakerilaisten voimamiesten johdolla.

Verkkainen sukujuhla kallistui lopuilleen kahvittelun, arpajaisten ja yhteislaulun merkeissä. Ilmeisesti näillä on oma merkityksensä ihmisten sukutunteen vahvistajana ja muutenkin perheiden lähentäjänä. Vaan vaivansa on järjestelyissä ja oma rasituksensa osallistumisessakin, mutta voittopuolella ylivakerilaisen nuoren polven päivitys, kuulumisten vaihtaminen ja uusien tyyppien tapaaminen.

Pituushypystä ei sitten suurta iloa lohjennut Barcelonassa, mutta naisten korkeus oli kaunista katseltavaa. Iloitsimme sekä Kroatian draamatähden että Ruotsin Emma Greenin loistavista hypyistä. Onneksi nekin kisat loppuivat.