Ajelen yksin Hankoon, äitini syntymäkaupunkiin.

Siellä pidetään musiikkijuhlat, jonka yhtenä ohjelmanumerona on Alman kirjoittama ja ohjaama teatterillinen satukonsertti kaikenikäisille. Tyttö pani toimeksi heti Puolasta kotiuduttuaan.

Hanko on tuttu ja rakas kaupunki, paljon muistoja eri ikäkausilta. Heti kun ehdin Kasinon rantaan, näen tytöt Ainon ja Heidin kalliolla. Pulahdan mereen. Olen kolmannessa kodissani.

Tarjoan tytöille kuhaa Kasinon terassilla, Almakin ehtii harjoitusten päätyttyä salaatille. Iloitsen siitä, että Kasino on näin hyvässä kunnossa ja ruoka maittavaa ja palvelu toimii. Välillä täällä oli vähän rapistunutta meininkiä. Kasino on äitini nuoruuden näyttämö, iloisia juhlia, purjehtijoita, tanssia, kavaljeereja.

Satukonsertti ’Takaperinmatka’ esittäytyy Kaupungintalossa, salissa kuuma, paljon lapsia ja vanhempia. Etevä trio (viulu, sello piano) johdattelee satumaailmaan, sopraano Minna Nyberg laulaa ja juontaa tarinan apunaan pieni Alec. Näppärästi Alma on tätä punonut, vajaassa tunnissa takaperinpoika löytyy: hän on ollut läsnä musiikissa koko ajan! Olemme hämmästyneitä. Esittäjiä halataan ja kukitetaan.

Käym Koskiranta yllättää kamreerin roolissa, laulaakin lämpimällä baritonilla. Juhani Tuomistolla on luonnerooli saunamajurina. Muutkin täyttävät paikkansa. Tuttuja kliseitä pitkä jono kuten hoonosoomi-aatelispelle Mandelcrona. Espanjan jalkapallovoittoa kaiketi liputettiin merkillisellä härkähappeningillä.

Ohjaajan Beni Siltalan säveltämät laulut luontuvat lempeästi tunnelmaan, mutta periaatteessa vastustan sitä, että lauluja tuupataan kesken toiminnan niin etteivät ne vie mitään eteenpäin tai luonnehdi henkilöitä. Kartanon tilintarkastus katkeaa yhtäkkiä koko tantereen koreografiaan! Isojen miesten huiskuttelevissa piirileikeissä oli (tahatonta) komiikkaa.

Lavastus on kunnollinen. Kaikkiaan vanhaa luotettavaa suomifilmiä: ei tätä nyt hävetä tarvitse kuten joitakin aikaisempia rempaisuja tällä paikalla. Juuri tällaista teatteria Hämeenkyrössä tarvitaan, mitään omaperäisempää ei kannata tavoitellakaan, kuten paikallislehti sitovasti todisti.

Nyt on nähty kuusi kesäteatteria eikä enempää havitella. Pyynikki on ylivoimainen palattuaan taas kunnolliseen ohjelmistoon, pahasti pudonnut Ikaalisten kylpylätatteri pitää perää. Muut ovat siltä väliltä. Ilmajoen ooppera tietysti omassa luokassaan.