Saska Saarikoski kirjoitti eilen täyttä asiaa Hesarissa maaseudun ruokakulttuurista, muistetaanpa vain sitä kuivaksi mankeloitua pizzantekelettä, jonka saimme Ikaalisten kylpylässä. Mutta valopilkkuja löytyy, vaikka tämä Sarvi täällä Kyröskoskella. Sen pippuripihvi on ollut maineikas ja pärjää pariisilaisille, väitti muuan sikäläinen turisti.

Helsingissä kipaisimme tuttuihin paikkoihin, Salven silakoille ja Asia 1:n kiinalaiselle buffetlounaalle. Maittavaa, luotettavaa. Eikä häirinnyt edes asiantuntijan antama tieto, että Salvessa silakat pestään koneella, kun taas Savoyssa aina käsin. Hintakin nousee arvatenkin vain viisinkertaiseksi.

Jorma Pokkinen kirjoitti eilen kritiikistä Aamulehdessä. Hänellä oli sellainen käsitys, että jos kriitikko ei pidä jostakin kirjasta (Tabermannin proosasta), kriitikolla on ongelma. Olisiko niin? Samalla Pokkinen kuitenkin pitää kritiikkiä tärkeänä. Vainko myötämielistä? (Se taannoinen Marsipaaniproosa-juttu olikin Tarkan kirjoittama eikä Vesan, kuten viimeksi ounastelimme.)

Sain viimein käsiini heinäkuun Rondon, missä on Juhani Koiviston fiksu ja innoittunut arvio Taipaleenjoki-oopperasta, todella hyvin kirjoitettu tasapainoinen kritiikki. Ja Kulttuurivihkoissa (3-4/10) on Aleksi Ahtolan pätevä kritiikki Jylhä-kirjastamme. Parhaat arviot tulevat vähän myöhemmin, kun kirjoittajalla on aikaa punnita sanottavansa.

Joten kyllä myönteinenkin kritiikki kelpaa, kiitos vain. Eikä tuota ongelmia.