Merkittävä saunavierailu hoidettu. Serkkuni Kivimäen Jukka ja Timo tarkastivat ja hyväksi havaitsivat savusaunan. Timo arkkitehtina piirsi saunan ja keksi sen oivallisen pohjaratkaisun. Jukka rakennusmestarina havaitsi rakenteet ja ratkaisut toimiviksi. Pehmeä löyly lumosi kummankin saunojan.

Tänään aamulla kierreltiin sitten kyliä ja katsastettiin nykyistä Hämeenkyröä. Pojat ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa Kyröskoskella ja vierailleet täällä aina äitinsä Laini-tädin kuolemaan saakka, mutta sitten on tullut vähän taukoa, Timo tosin joutunut hyppäämään meillä näissä saunahommissa. Kyllä on kaikki muuttunut, totesi Jukka. Sieltä täältä löysivät tutun nurkan tai entisen talonpaikan. Erityisen tarkkaan tutkimme entistä kotitaloaan Kivimäkeä, joka näytti tyhjältä. Senkin vanhaa hauskan herraskaista tyyliä on menty muuttelemaan jotensakin saksalaiseen omakotitalomalliin.

Vielä poikkesimme Kaiskolla ja kiskaisimme Oskun sängystä ja vaihdoimme muutamat kuulumiset. Siellähän entinen väljä ympäristö on täyteen sullottu tasamallista omakotitaloa. On sentään paikallistettavissa meidän entinen hyppyrimäkemme ja seiväshyppypaikkamme.

Vaikka miljöö on menettänyt paljon omintakeista luonnettaan, täyttynyt ja massoittunut,oli sentään poikien mielestä havaittavissa, että kylä elää ja on voimissaan. Talot hyvin hoidettu, elinkeinoelämääkin löytyy vielä hiljaa tyhjenevällä Valtakadulla. M-Real koskineen, tehtaineen ja uusine biovoimaloineen jaksanee edelleen kannatella muita elinehtoja. Kirkonkylä vaikuttaa modernilta joskin latteahkolta.

Marjan ja Artsin kesäpaikkaa Törmää tarkastelimme ja päällisin myös naapuria Soinilaa, johon liittyy Nyströmien kulttuurihistoriaa I.K. Inhaa ja Usko Nyströmiä myöten. Mutta kuka enää jaksaisi ottaa vaivakseen näitä sinällään merkittäviä kiinteistöjä ja entistää niitä jälkipolville?

Laitoin viemiseksi serkkujen puolisoille Aila Meriluodon seikkailuja. Kun soitin hänelle tarkistaakseni yhden lukijakysymyksen, hänpä istui hilpeänä Savonlinnassa!

Nyt kun ehdin lukea rauhassa loppuun Ahon Papin rouvan, niin onpa varmennettava, että siinä on sittenkin mestariteos. Harvoin naisen ja miehen mielenliikkeitä on näin tarkasti ja herkästi meillä tajuttu. Olen lukenut sen näköjään viimeksi maaliskuussa 1964 (luultavasti tenttiin) mutta nyt ymmärsin ehkä enemmän, kaiken kokemani jälkeen. Palattava näihin.