Päivät onnistuivat paremminkin kuin nyt osattiin odottaa. Viimekesäisen lievän notkahduksen jälkeen väkeä oli reippaasti liikkeellä, kauppa kävi tiskeillä, huutokauppa sai huomiota ja ohjelman puolesta tärkeintä: kaikki esitelmät pysyivät aikataulussa ja väljyyttä jäi ohjelmien väleihin.

Yllättävintä oli mielestäni, että se lauantain paneeli rocksanoituksista meni niin hyvin, osallistujat puhuivat vilpittömästi ja henkilökohtaisesti, tärkeilemättömämmin kuin monet kirjailijat. Jarmo Papinniemi veti puheenjohtajana sopivan loivasti ja Maarit Hurmerinta, Chisu ja Jussi Hakulinen saivat tilaa todella pohtia tekemisiään, laulujensa sanomaa ja syntyä. Vanhan kirjallisuuden päivien ilme nuorentui kertaheitolla. Ilpo Tiihonen ja Merja Ikkelä huipensivat hienot päivät runoihin ja haitarilurituksiin.

Hyvä esiintyjä ja hauska tuttavuus oli myös runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen iloisine lehmärunoineen, myös kirjatoukkain ehtoohuvien hersyttäjänä. Mutta ehdoton huippu taisi sittenkin olla Kaj Chydeniuksen säveltämä ja johtama lauletun lyriikan konsertti, tulkitsijoina Taru Nyman ja Ahti Paunu – aivan sykähdyttävä kokonaisuus, joka sekin jatkui ehtoohuveissa illalla. Siellä oli muutenkin kivaa, tietokilpailukin voitettiin meidän pöydässä ja tanssi maistui.

Mitäs muuta muistaisin. Kiinnostavasti kertoivat keräilystä Erkki Tuomioja, Cecil Hagelstam ja toissavuoden kirjapöllö Petteri Leino, ilmeisen kova keräilijä. Tämä on yksi fanatismin muoto, mutta keskustelijat pysyivät sentään kohtuuden rajoissa.

Paljon jäi oheen, koska aikataulut ovat niin päällekkäisiä ja valinnaisia. Kaiketi nimikkoseuratkin selvisivät, ja näyttelyitä ehdin vain vähän kierrellä. Kaksi hikisen helteistä päivää kesästä on aina uhrattava vanhoille kirjoille, ei auta, ja tiskeiltä jäi hihaan muutama löytökin, joten saalis kaikkiaan oli vahvasti plussavoittoinen.

Ensi kesän teema on Rikos – joten hyytävän dramaattisissa, jännittävän trillerimäisissä tunnelmissa taasen tavataan.