Vähän käy sääliksi kansanedustajia, joilta menee sydänsuven helleviikko ydinvoimasta kiivaillessa. Pitäisikö ottaa kantaa täällä lehtimajan siimeksessä? Toistaiseksi tyydyn Korholan ja Tiurin tiivistettyyn tietopakettiin Aamulehden etusivulla.

Hämeenkyrössä kunnostaudutaan. Kun käännyn tuosta risteyksestä Laitilan sillalle, näen Linnainmaan vainiolla tyylikkäitä heinäseipäitä. Ehdottomasti kauniimpia kuin valkoiset torahampaat pellon laidassa. Emännän Tiina Linnainmaan kertoman mukaan heinäseipäät on laitettu matkailijoiden iloksi sillanpääläistä kulttuurimaisemaa komistamaan. Tiinalla on huomattavia luottamustoimia Melassa ja MTK:ssa, fiksu nainen.

Myös Yrjölän mansikoita on maistettu ja todettu erinomaisiksi. Kaiken lisäksi Myllykolussa loistelee uusi puhtoinen pärekatto eikä enää sada vettä museoon. Tällä kertaa en osallistunut, edellisellä kerralla olin kun katto kunnostettiin tv-filmauksiin, ja kahdesti keikuin lisäksi Töllinmäen pärekattotalkoissa, kerran pärepoikana ja toisen kerran katolla naulaamassa. Se yksi pieni kupru on minun aikaansaamani, mutta ei sitä kukaan enää huomaa. Linnan Pohjantähden pärekattotalkoot Koskelassa on alan paras kuvaus.

Että sittenkin Topi Kanninen sai roimasti ehdollista hovioikeudessa Riihi-säätiön jutussa, se minut yllätti. Kun vierailin viime kuussa Oulussa Topin isännöimissä tilaisuuksissa, hän vaikutti hyvin tyytyväiseltä ja voitonvarmalta. Mutta kuka näistä säätiön asioista lopullisen selvän ottaa.

Viimeisetkin vieraat lähtivät, ja meille jäi Marjan kanssa rauhaisa ehtoo. Ennen kuin uusia tulee.