Argentiina jyrää edelleen, mutta Ranskan alamäki oli surullista katsottavaa. Ottelut ovat huumetta, aiheuttavat riippuvuutta. Millainen tulee olemaan vieroitus? Tänään jännitettävä Englannin ja Saksan selviämistä. Ikävää että isäntämaa karsiutui.
Matti Vanhanen on varmaankin tasavallan helpottunein mies, vai tuottaakohan hänellä vallasta luopuminen oirehdintaa. Historia näyttää että hän oli mies paikallaan, laman torjuntataistelun kylmän rauhallinen johtaja. Median toimintatapa on hauska: ensin väijytään ja kaivetaan kaikki mahdollinen esiin yksityiseltä puolelta ja sitten taivastellaan, että aina vaan tulee esiin näitä uusia noloja kömmähdyksiä. Historian katsannossa niillä ei ole mitään merkitystä.
Silti vähän pani miettimään Arto Virtasen taannoinen kirjoitus Hesarissa: mikä on pienen ihmisen sananvapaus, jos hän haluaa kuvailla oman elämänsä mullistavaa kokemusta. Vanhanen piirsi oikeuden kautta yksityisyyden rajat. Kun muistaa John Kennedystä ja Bill Clintonista tehtyjä lukemattomia repivän paljastavia kirjoja ja kirjoituksia, tämä kotimainen ongelma paljastaa suhteellisen pienuutensa.
Rämpiikö WSOY irtisanomisissa vai pyrkiikö niillä nousukiitoon? Edellinen on Aamulehden otsikko, jälkimmäinen yhtiön johdon käsitys. Riippuu näkökulmasta. Kehitys alkoi silloin, kun perinteinen yhtiö myytiin Sanomaan ja Hollantiin. Muutama Södikan veteraani kauhistui ja kieltäytyi sen jälkeen astumasta enää vanhaan taloon. Tässä ollaan nyt alkaneen kehityksen eräässä kulminaatiossa. Jatkoa seuraa.
Ihmisten taipumus on kohdistaa yleisestä kehityksestä johtuvat kiukut henkilöön. Pettymyksillä täytyy olla kasvot. Anna Baijars antaa ne irtosanomisille, vaikka hänen taustallaan jyräävät vahvemmat voimat. Voisiko hän vastustaa kehitystä, jos haluaisikin? Totta kai hän pyrkii kunnostautumaan ylimmän johdon haluamalla tavalla. Ja onhan siinä yhtiön kannattavuuskin kyseessä, monissa alan murroksissa ja pitkässä tähtäyksessä.
Täällä maalla läheiset kuntaliitosasiat ovat oikeastaan saman ilmiön seurausta: kustannukset on kaikkialla minimoitava ja kannattavuus maksimoitava. Kun uusi kunnanjohtaja nosti kuntaliitoksen reaaliseksi mahdollisuudeksi, kiukku ja uhka kohdistuivat häneen henkilönä – aivan kuin Häkämies olisi keksinyt koko maanlaajuisen Paras-hankkeen eikä hallitus keskustalaisine ministereineen. No nyt siellä on uusi laestadiolainen Tölli asiaa jatkamassa. Tuleekohan tuntemaan mitä täällä Töllinmäessä ajatellaan.
Joka tapauksessa on ikävä vaikkapa Katri Wanneria, joka lähtee WSOY:ltä. Varmaan muissakin irtisanotuissa on hyvää ja arvokasta työvoimaa. Löytänevät paikkansa vapailta markkinoilta. En osaa olla raivoissani kuten Jari Tervo, mutta surullinen kyllä. Kuinka tutkainta vastaan potkittaisiin? Reaktiot ovat ristiriitaisia. Muutama kirjailija lähtee vapaaehtoisesti kuten Mari Mörö, mutta vakituiset työntekijät jäisivät mielellään taloon, jota kaikki moittivat.
Oma hyvä kustannustoimittajani säilytti onneksi paikkansa. Toivottavasti tapaamme Katrinkin kanssa vielä mahdollisimman usein.