Suuri hääpäivä, josta mekin saimme osamme.

Marja poimi sinikeltaisen kukkakimpun ja valmisti juhla-aterian limesilakasta, lohesta ja uusista perunoista. Shampanjaa siemailtiin ja laulettiin ryypyn äärellä Helan går. Oltiin vahvasti tunnelmassa ja katsottiin häälähetyksestä joka minuutti yömyöhään saakka.

Jotain heidän onnestaan varmaankin välittyi meihinkin. Ihmisten säteilyä on lämmittävää seurata. Hääpari Victoria ja Daniel loisti, esiintyi luontevasti ja näytti oikeasti rakastuneilta. Koko hommassa oli jotain ihmisläheisempää kuin tällaisessa posoilussa aikaisemmin. Seremonia kaikkineen vaikuttava: suunnittelun, näytelmän, lavastuksen ja puvustuksen ylivoimaista juhlaa. Voisiko tällaista jättää näkemättä ja kokematta.

Voisihan olla älyllisempää pyhähdellä tällaiselle keekoilulle, voisi olla demokraattista halveksia kuninkaallista pelleilyä ja aristokraattien näytöstä. Siitäkö perustimme. Ihminen kaipaa onnea, satua ja loistoa. Sitä häät tarjosivat yltäkyllin, komeammin kuin muistan ikinä, vaikka en ole usein kuninkaallisten häiden katsomossa istunut. Marja ne hallitsee paremmin, esittelee kaikki edustajat. Charlesin ja Dianan häät muistan, olimme vasta muuttaneet maalle, pirtissämme oli iso katsomo. Silloin oli huomattavasti viileämpi ja etäisempi tunnelma. Aikaa on vierinyt hyvinkin neljännesvuosisata.

Tuli vaikutelma, että tämä pari ei sorru brittien surulliseen sekoiluun. Ruotsi sai suurenmoisen suhdetoimintakaksikon. Meillä ei ole mitään vastaavaa, vain tätä demokraattista ankeaa harmautta. Linnan juhlat tarjoavat pientä lohtua. Onneksi meillä on Ruotsi lahden ulottuvilla, ruotsia voi oppia ilman pakkoakin, ruotsi syömmet aukaisee…

Suosikkini Kamerun putosi kisoista, å va jävligt. Onneksi Argentiina pääsee jatkoon. Mutta futis tässä vähän kärsi häiden hehkuvassa kimalluksessa.