Lueskellut kaksikin Raumalta tullutta kirjaa, Tapio Niemen kirjoittamat elämäkerrat Unto Koskelasta ja nuoremmasta veljestään Taunosta. Varsinkin Unton lyhyt traaginen tarina on kiintoisa ja hyvin kirjoitettu – Outo mies -outo reitti. Sivuaa minulle tuttuja Waltarin ja Jylhän vaiheitakin, paljon yhteisiä tyyppejä vilahtelee, varsinkin Kailas. Tauno Koskelan muistankin taannoisilta Rauman matkoilta ja tilaisuuksista siellä sekä tietysti aikanaan mediasta. Antoi kasvot ja äänen siihen aikaan näille nortamolaisille. Elämäkerta nostaa esiin myös kritiikkiä Tanua kohtaan.

Kaunosta oli komea juttu eilen Aamulehdesä: kun poika jyrähti, niin johan uskoi keskustaväki ja valitsi – K-linjan! Mitähän Kauno tarkoitti paluulla K-linjalle? Ehkä vain uuden puheenjohtajan etukirjainta. Sillä vanha tuttu K-linja oli muistoissamme Karjalaisen, Korsimon, Kleemolan ja kumppaneiden heiniä, tosi tiukkaa rötöstelyä ja Neuvostoliiton mielistelyä ja ruplien haalintaa, missä nykyinen K-änkyröinti Korhosen johdolla on ollut pientä puuhastelua.

Mutta siisti ja maltillinen puheenjohtaja valittiin ja varmasti myös sävyisä ja nuhteeton puoluesihteeri. Onko heillä sitten tahtoa ja draivia vaalivoittoon, jää nähtäväksi kuten meillä toimittajilla on tapana viisaasti lausua.

Saksa on pelottavan vahva ja määrätietoinen joukkue hitto soikoon, maaleja tehtailivat kunnes painuin maate. Monta maalipaikkaa jäi käyttämättäkin. Voittajataistoon nousee joukkue, vaikka en sitä veikannutkaan.