Nyt se alkoi. Avajaiset kaikessa ihmisläheisessä väriloistossaan, elämänilossaan valloittivat. Ei mitään hypertekniikalla brassailua, ei häikäiseviä trapetsitemppuja, ei valoshowta, vaan ilmaista auringonkiloa ja iloisten mustien ja valkoisten rytmillistä yhteistanssia ja kekseliästä kuviointia.

Onneksi E-Afrikka avasi matsinkin sen verran hyvin, että päässee jatkoon. Mandelan tragedia hiljentää. Mutta reipas meno räikyy katsomossa. Tämä on historiallista juhlaa. Urugyayn rautainen puolustus herätti ihailua, siihen ranskalaiset järjestään kompastuivat. Muuten vähän turhauttavia, varml;ne seoras näyttelyä ja viehättäviä vanhojen puutalojen reunustamia kujia kierreltiin eikä enää satanutkaan. Joten olihan monipolvinen suvipäev Raumal ja kauan siinä riittää sulattelemista.

Oma esitelmääni katselen vielä jos siitä olisi julkaistavaksi, kun se sai niinkin hyvän vastaanoton. Sanoivat siinä olleen uutta asiaa todellisille Nortamon tuntijoillekin. Joten en pistä sitä vielä näille sivuille. Aikanaan sitten jos joku olisi aiheesta kiinnostunut.

Kotona sitten iltamyöhällä huomaan, että Kepun kokouksessa on käynyt kuten ennakoitiin, ja Argentiina on jippii voittanut Nigerian. Britit ja jenkit siellä potkivat hyvinkin tasaisesti, mutta Englannin maalivahtia tuli surku. Kamera oikein herkutteli kymmeneen kertaan hänen epäonnellaan. Nigerian molari oli väläyksissä ilmiö!