Aattona ehdimme maalle puolen päivän aikaan; illalla seurasimme Taatan lakitusta ja sen perästä otimme jo vastaan vieraita pienelle vappukalaasille. Pohjavalmistelut oli tietysti tehty jo edellisellä käynnillä viikko sitten.
Oikein mukavat pippalot, vetreitä vieraita, rentoa meininkiä. Odotimme hiukan tiukkaa keskustelua kuntaliitoksesta, kun Kari Häkämies saapui, mutta ehkä nuori perheensä ja varsinkin pieni Veikko-poikansa hellytti vastavirran kamppailijat. Tai sitten vain kunnanjohtajaa henkilökohtaisesti tavattaessa ympäröi kauhun rauhoitusrinki
Julkinen keskusteluhan myrskyää täällä varsin vilkkaana: Häkämiehen taloudellinen realismi viittoo Ylöjärven suuntaan, kun taas vastassa on perinteiden ja tunteiden ja vahvan vastarinnan elähdyttämä itsenäisyyspuolue. Jos kyröläisillä sarvipäillä jokin erityinen lahjakkuus on, ilmenee se erityisesti silloin kun jotakin hanketta on vastustettava. On vastustettu EU:ta ja sillanpääläistä kulttuuria ja nikkelikaivosta ja jätteenpolttolaitosta ja nyt siis maalina on kuntaliitoksen uhka. Minäkin vastustin aikani liikaa rakentamista näille idyllisille kotikulmille. Nyt on sitten ruvettava seuraamaan tätä ajankohtaista ottelua kunnan suunnasta.
Ari Suutarla otti hieman kantaa, tosin lievässä muodossa, patsaan lakituspuheessaan, mutta täällä meillä puheltiin sitten vaan mukavia vappuisessa hengessä. Ja hyvä niin, sopu säilyi, semminkin kun soittelimme tasapuolisesti työväen ja talonpoikain lauluja, paikallahan oli kaikkien suuntien poliittinen jakauma, parikymmentä juhlijaa, lähinnä sillanpääläisiä aktivisteja. Marja ja Artsi vetivät dueton ja Marja lauloi lisää kitaransa säestyksellä ja loppuyöstä vähän tanssittiinkin. Kuohuviiniä ja simaa kului ja tippaleipiä, mutta kaikkein eniten mainioita Pärnusta tuotuja Saarenmaan makkaroita Stockmannin perunasalaatin kera.
Joten nyt ollaan taas tasaisesti kartalla, kun kolme edellistä vappua on hilluttu hyvässä Helsingissä. Siellä näyttikin Ullanlinnalla satelevan, joten eipä tullut ikävä. Koleata oli sen puoleen täälläkin, kun viillytimme päitämme lenkillä Salmeluksen tiellä, mistä kohta hakataan näköjään kaikki metsät raiskioksi.