Sosiaalinen vilkkaus jatkuu.

Puhuttiin Sillanpäästä, kun poikkesin heittämässä Lasinkirkkaan Tarkan Pekalle; täytyyhän hänen yhtenä kirjan kohteista se sentään lukea. Uhkasin koota vielä kolme Sillanpäätäni yksiin kansiin päivitettyinä, mitä Pekka piti hyvänä ideana. Käy itse läpi sitä Lehtosta, yhteisiä vuosikymmeniä mennään.

Tämä oli johdantoa siihen, että istuimme lounaalla pääkonsuli Heikki Tavelan kanssa Olossa ja puhuimme entistä enemmän Sillanpäästä. Kauan sitten piti haastattelemani pääkonsulia aiheesta, ja nyt se lopulta onnistui. Tavela asui kouluvuosinaan Ilvestiellä Saaran ja Ollin luona ja seuraili paljonkin Taatan myöhäisvaiheita, vielä enemmän poikain Eeron ja Jussin toilauksia, kuten nyt kuulin. Riemukkaita juttuja jos kohta surullisiakin. Lisäksi hänen sisarensa oli naimisissa Esko Sillanpään kanssa. Olisi paljonkin tuoreutettavia aineksia FE:stä, totesimme molemmat. Mutta saanko Sillanpäätä enää myydyksi, sitä Tavela hieman epäili, eikä syyttä.

Lounas tunnetun gastronomin kanssa oli elämys sinänsä, Olo kuulemma Helsingin toiseksi paras ravintola (Savoyn jälkeen) ja paljon hyödyllistä tietoa täkäläisistä ja suuren maailman ravintoloista sain runsaan parituntisen aikana oppia. Mutta varsinaiseksi herkkusuuksi minusta ei taida sittenkään olla. Ellei sitten vanhemmiten, kun ei enää muita nautintoja ole tarjolla.

Suunnittelimme Ari Suutarlan kanssa Waltari-seuran Israelin matkaa Toiviomatkojen toimistossa ja saimme kuulla erinomaisen selvityksen Tapani Oksaselta mitä kaikkea olisi nähtävillä ja koettavissa. Valtakunnan salaisuus olkoon johdattajamme matkalla ensi keväänä.

Vielä ehdin tavata Tiian Carusellissa ja puhella ajankohtaisista teatteriasioista. Kun Tiia on asettumassa Kaarina Virolaisen kenkiin, muistin kuinka tämän hieman katkeroituneen daamin tapasin joillakin teatterimatkoilla: miten mieluusti ja lämpimästi hän toistuvasti palasi yhteisiin aikoihin Johanneksen kanssa. Tulinhan sitten tuntemaan Kyllikinkin MTV:n aikoina, mutta se on jo toinen juttu. Tuskin pääsemme tätä Virolaisnäytelmää katsomaan, päivät sattuvat ruuhkaiseen saumaan.

Irtauduin illaksi leffaan, pitkästä aikaa: The Ghost Writer – jäntevä poliittinen trilleri, mutta ei käsittääkseni aivan uskottava kehitelmä Irakin sodan jälkilaineilla.