Tiheä päivä, kaikenlaista.

Jukka Petäjä väitteli Bellow’n Herzogista Metsätalossa. Tulihan modernin subjektin postmoderni hajoaminen meille kuulijoille selväksi. Hyvin ystävällinen vastaväitöstyyli on usein nykyisin vallalla: väittelijälle tarjotaan tilaisuuksia kertoa työstään sen sijaan että hänet pantaisiin tiukoille. Mutta Petskusta tulee tohtori että paukahtaa. Paikalla paljon väkeä varsinkin Hesarin kulttuurista. Kirjaakin voisi joskus katsella lähemmin.

Kävelin siitä Pitkänsillan yli Kaupunginteatteriin kevään viimeiseen palaveriin päädramaturgi Merja Turusen kanssa. Muutamasta hankkeesta voi vielä tullakin totta, innostava palaute. Askokin siellä istuskeli puolityhjentyneessä teatterissaan rentoutuneen oloisena.

Ja illaksi sonnustauduttava Otavan kevätbileisiin, missä tuttuja pörräsi ja ensimmäistä kertaa diskokin paukahti soimaan ruokalassa. Villiä menoa, tanssin ainakin A-L Härkösen, Sirpa Kähkösen, Katariina Romppaisen ja tietysti Janen kanssa. Valistuneita keskusteluja käytiin sen sijaan perähuoneessa Vesan, Salokanteleen Jussin, Tarkan Pekan ja Matti Suurpään kanssa, kävi siinä Juhani Lindholmkin ja joku muu. Jaan Krossista puhuttiin ja SS-pataljoonan vaiheista, elämäkerroista juttelin John Simonin ja Lauri Meren kanssa. Taavi Kassilan henkistynyt hahmo oli Suomessa käymässä.

Anja Salokannel kehui reilusti naapurikustantamon Aila-kirjaani, mikä tuli sikäli tarpeeseen, että Suomenmaassa oli Ile Kylävaaran karkea solvaus – ei niinkään kirjaa, vaan tekijää kohtaan henkilökohtaisesti. Todettava että tulihan se sieltä, pakollinen parjaus, ollutkin kumman myönteistä. Mitä tulee tekijän väitettyyn narsismiin, kannattaisi Ilen vilkaista vaikka Marja Kuparisen fiksua juttua Kirkossa ja kaupungissa viime viikolta: siinä kriitikko sentään tajuaa itseironiani sävyjä ja paljon muutakin.