Alma täyttää Puolanmaalla vuosia; sen kunniaksi hautasimme Siman uurnan Alman tuomen juurelle tähän kotipihaan.

Pari kommenttia osunut silmään kirjasta. J. Seppälä malttaa Aamulehdessä (15.5.) tällä kerralla olla suuremmin pilkkaamatta, suorastaan rivien välistä pilkahtaa vastahakoinen mielenkiinto Meriluodon vaiheita kohtaan – tosin melko yksipuolinen. Maila Talvio ei muuten toiminut sutenöörin tavoin, vaan tähtäsi suosikkejaan kunniallisiin avioliittoihin. Eikä Koskenniemikään elostellut, vaan toimi suorastaan ritarillisesti suojattiaan kohtaan.

S. Kuvalehdessä (19) Kaisa Neimala liioittelee muuten mukavassa jutussa subjektiivista asennettani. Parista ohiliukuvasta viitteestä hän antaa kuvan kuin ”pysähtyisin” muistelemaan omia kokemuksiani ”syrjittynä kirjailijana” – mitään tällaista en suoraan edes mainitse, eikö totta Kaisa. Minimoin muutenkin oman osuuteni, ja tätäkin paljoksutaan! Jospa olisinkin jotain kertonut… Sitä paitsi feministisessä tutkimuksessa muistan suositunkin tekijän subjektiivista ulostuloa, hehheh.

Illalla oli kuunneltava Kyrösradion suoraa (kehnohkoa) lähetystä valtuuston kokouksesta. Monenlaista kuntamallia ehdoteltiin, ja lopulta järkevin eli vähiten huonoin taisi voittaa. Reino Tuomen harkittu esitys pelasti kaoottiselta tilanteelta. Hämeenkyrö tutkii nyt terveys- ja sosiaalialojen yhteistoimintaa Nokian kanssa, mutta säilyttää itsenäisyytensä (toistaiseksi) ja nimensä. Moni huokaisee. Mutta kyllä siellä niin paljon puuta heinääkin puhuttiin että ihmetellä täytyi Häkämiehenkin kärsivällisyyttä. Hänen esittämänsä malli kuntaliitosselvityksestä Ylöjärven kanssa tyrmättiin yllättävän selvin numeroin. Mutta prosessihan jatkuu.