Sofi Oksasen Puhdistus jatkaa voittokulkua. Filmisopimusta saattoi odottaa. Me teimme väärinpäin: menimme katsomaan teatteriesityksen kirjan lukemisen jälkeen. Niin ei pitäisi tehdä, ja toisaalta kirjan tunteminen on välttämätöntä. Kansallisen kantaesitys jäi aikanaan näkemättä, niinpä ajattelimme korvata TT:n versiolla nyt kevään korvalla. Mutta romaani on niin paljon parempi kuin yksinkertaistettu, karkeahko ja alleviivattu näytelmä, ei olisi pitänyt. Sofi on itse huimasti parantanut alkuperäistä teostaan, siis näytelmää, proosamuodossa. Olihan palkitsevaa nähdä kuitenkin Tuija Vuolle ja Heikki Nousiainen ilmielävinä.
Luen viikonloppuna Jaan Krossin ”romanisoitua muistelmaa” Mesmerin piiri. Miten sekin on jäänyt aikanaan kymmenen vuotta sitten lukematta. Otan kiinni kaikenlaisia rästejä. Kylläpä tämäkin kuvaa puhdistusta, mutta miten moniäänisesti, laajalla tasolla, Tarton mainiosta ylioppilasmaailmasta käsin, useiden ihmisten kohtaloiden kautta. Krossin kertojanääni on vastustamaton: lempeä, leppoisa, terävä, ironinen ja pirullinen yhdellä kertaa, sävyjä vaihdellen.
Neuvostovallan tulo ja vaikutukset ennen muuta älymystön elämään on tavoitettu niin, että kuvaus herättää yölläkin jatkamaan lukemista. Kirja ei päästä otteestaan. Kuinka niin karmeista tapahtumista voikin sentään kirjoittaa niin vapautuneesti, jopa hymähdellen, kevyesti mutta leikkaavan rehellisesti. Vain joskus Krossin ääni värähtää tuohtuneesti, varsinkin kun karkea neuvostopropaganda tunkeutuu yliopiston pyhien seinien sisälle. Juhani Salokannel on tämänkin suomentanut suurenmoisesti.
Miksei Krossista tullut suurta maailmankirjailijaa, miksei Amerikan markkinoiden kuningasta, miksei koskaan saanut sitä Nobel-palkintoa huolimatta ehdokkuudestaan? Onko hän sittenkin liian älyllinen, hienovireinen, monitasoinen? Ja häneltä puuttuu kieltämättä Sofin valtti, häikäilemätön naiskulma, ihmiskaupan alastomuus. Saa nähdä kuinka Sofin sitten maailmalla käy. Ainakin terävässä, sanavalmiissa, kielitaitoisessa goottinaisessa riittää mediaseksikkyyttä laajemmillakin aloilla.
Nii-in, huokailimmepa Taunon kanssa lauantaisaunassa, kuinka me saamme sentään elää yltäkylläistä ja turvattua elämää täällä Pohjolan Hämeenkyrössä. Kuinka tämän olemme ansainneet? Leijukoot tuhkapilvet Englannin yllä, sinkoilkoot luodit Bangokissa, vajotkoon Kreikan talous, hajotkoon EU – me täällä vain savusaunan lämmössä porskuttelemme. Eikä musta auto pysähdy portille aamuyöstä.