Palasin Punaiseltamereltä. Kello 12 päivällä astuin taksiin Kairon tulisen paahtavassa ruuhkassa, klo 24 nousin taksista Sepänkadun raikkaaseen talvi-ilmaan. Sujuvasti oli järjestetty paluulentoni Wienin kautta; toiset matkalaiset, myös Marja, jäivät vielä pyramideja 37 asteen helteessä ihmettelemään.

Nimittäin tässä on pian keskityttävä ihan toisenlaisiin talvisodan tunnelmiin. Sodan päättymisen muistoseminaari alkaa lauantaina klo 11, suora lähetys Säätytalosta.

Luin koneessa puheeni, vielä olisi puristettava pois jokunen minuutti, jotta aikataulu toteutuisi. Muuten kaikki kunnossa. Paitsi että kotona odotti muiden lähetysten ohessa Turun Sanomat ja siinä älytön hyökkäys (5.3.) Jylhä-kirjaamme vastaan. Oli oikein Vesan kanssa laadittava pieni vastine ja korjattava kriitikko J. Branderin herjaukset, virheet ja väärintulkinnat.

Mutta takaisin Punaisellemerelle. Täyteläinen, hehkuva viikko takana. Maineensa veroisia ovat nämä Kristina Cruises retkeilyt, hyvin järjestettyjä ja ohjelmoituja, kaikki toimii, matkalaiset fiksua väkeä. Luentojani Waltarista, Sinuhesta ja Nagib Mahfouzista kuunneltiin suurella joukolla ja herkeämättä. Nehän liittyivät luontevasti retkikohteisiin, joita teimme Luxoriin, Petraan ja lopulta Kairoon.

Kiva oli verestää vanhan Theban muistoja, Kuninkaiden laaksoa ja Karnakin temppeliä. Edellisestä matkasta on vierähtänyt 8 vuotta, silloinkin olin Sinuhen jäljillä. Tutankhamonin hauta, jonka löytyminen Waltariakin innoitti, yllättää aina pienuudellaan ja vaatimattomuudellaan, mutta aarteethan ovatkin sitten nähtävillä museon osastolla. Niitäkin ehdin taas ennen lähtöäni väenpaljoudessa silmäillä.

Mutta pääkohde tällä kerralla oli Petra, kieltämättä hämmästyttävä ihme pitkän sadunomaisen solan päässä. Norssin poika Jaakko Frösen on täällä tutkinut ja selvittänyt hiiltyneet papyrukset ja löytänyt luostarin Aronin vuorelta. Kuntoa koetteli hikinen jalkamatka. Intouduimmekin vaeltamaan osan matkaa kameleilla Marjan kanssa. Hevosia kohtelevat niin huonosti, että eipä kiinnosta vankkurikyyti. Joku seurueesta lupasi tehdä valituksen aiheesta jollekin eläinjärjestölle ja on niitä kuulemma tehtykin ja tilanne kaiketi vähän siistiytynyt.

Risteilyjen konsepti on kaikkiaan onnistunut, yhdistäen sopivasti kulttuuria, historiaa, viihdettä ja vapaata merielämää. Satuimme vanhan Kristina Reginan viimeisille matkoille, uusi laiva aloittaa vuoden lopulla. Eiköhän ole tämä se sama Bore, jolla aikanaan ensimmäiset Ruotsinmatkat tehtiin. Hyvin palvellut purkki, kodikas ja sympaattinen. Oppaat ja retkeilyisäntä osasivat asiansa, kapteenin pöydässäkin saimme herrastella.

Mutta tänään heti asioihin kiinni, Södikalta hain Meriluoto-vedokset ja niitä on tutkailtava samalla kun viimeistelen puhettani huomiseksi. Eihän siitä talvisodasta eikä Jylhästäkään heti päästä, vielä on kirjastokeikkoja, matka Taipaleelle sekä sitten huipennuksena Ilmajoen ooppera. Ei vielä väsähdetä tähän aiheeseen, hyvät ystävät.