Täällähän hukkuu vähitellen lumeen. Mikäs tämän komeampaa. Ollaan pirtissä ja lueskellaan. Mikään ei sovi tähän venäläiseen pyryyn paremmin kuin Tšehovin novellit. Ja väliin Marjan blinejä ja madekeittoa. Hänkin alkaa päästä flunssastaan.

Eilen sentään pyrähdin Jyväskylässä Kuokkalan kartanossa kertomassa Yrjö Saarisen taiteesta Mika Waltarin innoittajana. Tuttu aihe, sali täynnä maksavaa (!) yleisöä. Kauko Sorjonen on kova mesenaatti, joka luonut kartanosta varsinaisen kulttuurikeskuksen. Osmo Pekosenkin tapasin, talsinut jään yli paikalle kiljuvassa pakkasessa! Monia lämmittäviä kommentteja kuulin taas siitä Waltari-kirjasta, joka elää edelleen ja saa lukijoita.

Autossa kuuntelin levyltä Reijo Mäen tuoretta romaania Valkovenäläinen eikä ollenkaan hullumpaa matkankulua, letkeää kieltä, vetreää kerrontaa. Perillä odotti sauna ja Suomen surkeat olympiasaavutukset, ei kai kehnommin voisi enää mennä.

Ja tänään on sitten vain laiskoteltu, hiihtämäänkään ei oikein pääse tiheän pyryn ja pakkasen keskeen. Tätä talvea vielä muistellaan.