Käsiteltiin näytelmäversiota Kaupunginteatterissa ohjaajan ja dramaturgin kanssa. Opettavaista joutua vastakkain vähän erilaisten näkemysten kanssa, sovittaa niitä omaan luonnokseen, joka tässä edennyt jo hyvän matkan. Mutta otan luntan mukaan maalle ja kirjoitan sen vielä kerran. Aina ne uudistamalla paranevat.

Ovenraossa toinen ohjaaja kehui Unio Mysticaa niin vakuuttavasti, että vallan lämpenin viiman ja pakkasen keskellä. Edelleen siitä tippuu hienoja kommentteja.

Kritiikistä jatkettiin keskustelua Vuosaaressa Mauno Saaren ja Pirkon kanssa muhkean lammasillallisen äärellä. Pohdittiin merkillistä vihan aaltoa, joka on hyökynyt Haavikko-kirjan ylle, vaikka kyllin monet valistuneet lukijat ovat todenneet sen erinomaiseksi. Samalla kuulimme vähän lisää rintamantakaista tietoa sodasta, jota on käyty akateemikon perikunnan ja kirjoittajan välillä. Elämäkerta rasauttaa miltei aina aroille varpaille, varsinkin jos kohde on vielä lähellä tai elossa, mutta harvoin kai näin syviä intohimoja syttyy. Yhdyin kyllä siihen ihmettelyyn, ettei mikään sananvapautta pyhänä valvova elin meillä (PEN, Kirjailijaliitto tms.) ole lausunut mitään yrityksestä oikeustoimin estää kirjan ilmestymistä. Sehän on sentään verraten harvinaista. Juttua puidaan, tai sen lievejuttua, ainakin JSN:ssa, joten perästä vielä kuuluu.

Mutta kirjojenoinen ja peräti kuvaruutuystävällinen laji, mutta olkoon. Saarisen kuntohuippu meni jo eikä Kuituisella vielä ehdi ihan kohdalle. Niin sinnittelevät sillä välillä. Mikä sisu oli Slovenian kookkaalla naisella, joka putosi verryttelyssä rotkoon! Piti täälläkin pelätä, lähteekö henki finaalissa. Mitään tämän kaltaista venymistä emme näe suomalaishiihtäjiltä.

Paneehan nasevasti Saska Saarikoski uusimman Mannerheim-kohuyritelmän kohdalleen Hesarissa. Onkohan kriitikko Suna Vuori Maijaloiden perheystävä vai muuten vain tietämätön historiasta? Jos joku perinne Suomessa on ollut voimissaan, niin Mannerheimin pilkkaaminen – eikä loppua näy. Mutta ei kai koskaan ole ylletty näin holtittomaan typeryyteen kuin tässä nuorisohupailussa.

Muuan historioitsija kirjoitti eilen aivan oikein, että me pidämme tarkoin huolen siitä, ettei vain jäisi mitään ylpeiltävää tämän kansan vaiheilta. Paitsi ehkä tämä lökäpöksyn iloinen hopeatemppumitali.