Tiian ensi-ilta Aleksanterin teatterissa, aiheena Tabe.

Ensin voisi kysyä miksi. Luinhan minäkin Tabe Slioorin muistelmia Jalluista, mitähän olin toisella kymmenellä. Joitain yksityiskohtia jäi mieleen, mm. kuinka Tabe ja Erik päättivät toisen ollessa matkoilla ajatella kiihkeästi toisiaan tietyllä kellonlyömällä. Kaupunginjohtajan, urheilumiehen huima hullaantuminen taisi silloin meitä poikia huvittaa.

Nyt se kuvattiin kauniina tuhkimotarinana, jossa sitten ilmeni tummia varjoja. Mikään romanssi ei säily ikuisesti. Tiia ilmoitti tv:ssä ihailevansa kovasti Tabea. Miksi ihmeessä? Vai onko luksuskurtisaani jo aikamme idoli? Rikastuvaan rakastajattareen ei liity enää moraalisia moitteita, vaikka meitä miehiä vainotaan jopa sopimattomista puheista. Oliko Tabe aikansa Susan Ruusunen vähän vain korkeammassa potenssissa?

Vastauksia tuli teatteri-illassa. Tiiahan sopi rooliin ilmiömäisen hyvin. Kuka muu meillä voisi tehdä saman? Kenessä on samaa kypsää ja samalla säteilevää kauneutta ja elämän voimaa. Minua yllätti Tiian eläytyminen nuoren Taben kehitykseen ja hurmasi sitten täydelleen hänen leiskuva lavavoimansa Taben voittojen tiellä. Ehkä lopun laskukausi jäi armeliaasti vähemmälle.

Eija-Elina Bergholmin teksti on sutjakkaa pintaliitoa, aihe ei anna pontta mihinkään syvempään kouraisuun, vaikka joitain poliittisiakin vihjeitä sieltä tihkui. Miehiä, niin Erikiä kuin Urhoa kohdeltiin hienovaraisesti. Kerran Erik kuvattiin Taben kanssa kylpyammeessa, siinä kaikki intiimiydet. Ihan rehelliseen lähikuvaan ei pyrittykään. Taben loisto häikäisi tekijät. Mutta iloinen olin Tiian hienosta heittäytymisestä, kihauttavasta seksikkyydestä, kauniista puvuista, kankaiden taitavasta käytöstä, yleensä eleganssista ja näppäristä vaihdoista (ohjaus Kimmo Kahran). Nuoruuden tyttöystävästä on puhjennut entistä kukoistavampi näyttelijä; ihmeen vähän hän siihen nähden saa rooleja kantateatterissaan. Nyt irrotteleekin virkavapaalla.

Ensi-illassa oli vaikka ketä, aihe veti julkkiksia ja Tiia teatterilaisia. Juteltiin väliajan kuohuviineillä Eeva-Liisan ja Anna-Leenan kanssa, tavattiin teatterinjohtaja Reimakin Lumikin kanssa ja monia muita. Saas nähdä vetääkö monologi tavallista kansaa teatteriin.