Koskenniemi liikkui kokoomuksen liepeillä, mutta ei koskaan astunut kunnolla sisälle. Piti yhteyttä lähinnä varapuheenjohtaja Linkomieheen. Humanistin yleisempi dilemma: varsinainen puoluepolitiikka tuntuu vieraalta. Linkomies oli poikkeus, myöhemmin vaikka Claes Andersson ja tietysti Häikiö itse.

Sillanpää lausui Koskenniemestä yleisen arvostuksensa, mutta vertasi samalla julkiseen rakennukseen, jota voi ihailla ulkoapäin, mutta johon ei juuri tee mieli astua sisälle. Häikiö siteeraa Koskenniemen laajan selittävän kirjeen Sillanpäälle, joka oli vain lähettänyt suullisia terveisiä (vahvasti laitamyötäisessä) Nuorena nukkuneen arvostelusta. Molemmat yhtä herkkähipiäisiä.

Vähän valju kohde Koskenniemi on toistaiseksi Häikiöllä, ehkä vastaan tulee vielä tanakampaa taisteluaineistoa. Kirjallisia ja akateemisia yhteenottoja riittää.

Lisäillyt lähdeviitteitä Meriluotoon, tarkistellut ja katsellut. Alkaa olla kohta kuosissaan. Upea päivä lenkkeillä välillä hohtavalla jäälakeudella. Mieltä ahdistaa Viehätyksen putkirikko, joka osoittautuu Viitasen raporteissa pelättyä pahemmaksi. Onpa sentään pätevin ammattimies hätää hoitamassa.