Pekan juttu Koskenniemestä Hesarissa olikin ankarampi kuin odotin, vaikka kuulin siitä ennalta joitain viitteitä. Olisihan Tarkka voinut nostaa jotain esiin Häikiön kirjasta, nyt h&aenä vaikuttaa miltei sankarilliselta. Ja eikö se jatkajan järjestely mennyt normaalin muodon mukaan paitsi että se salattiin muilta perheen jäseniltä vuodeksi. Oliko se niin raskauttavaa?

Samaa mieltä kuin Katarina Eskola viime torstaina Suomalaisella Klubilla: enpä olisi uskonut, että jonkun hissifirman historiaa voi lukea näinkin kiinnostuneena.

Häikiö esittää, että Koskenniemi yritti valtiorikosoikeuden jäsenenä 1918 pelastaa Irmari Rantamalan (Maiju Lassilan) – ennen on väitetty päinvastaista. Muuten hän sivuuttaa aika nopeasti sodan vaiheet Koskenniemen kannalta. Ei näytä oikein selvinneen mitä Veikko tuolloin puuhaili. Runoja kirjassa siteerataan aika paljon, lähemmin niihin puuttumatta. Eteneminen rivakkaa, elämä pitkä, taidettakin tuli kuin turkin hihasta. Jatkettava.