Lehtikatsauksen aika.

Jos Hazard katsoi harjoittaneensa mediakritiikkiä, miksi hän valitsi solvaavat ja eläimellistävät ilmauksensa Halmeesta? Eikö hän niillä kääntänyt kritiikin kärjen kohdistumaan nimenomaan itseensä?

Kiintoisaa sekin, jos JSN ei voi käsitellä kanteluita, ellei kohde itse ole niitä tehnyt eikä voi tehdä, koska on kuollut. Omaistenko pitää ruveta hillumaan Tonin kunnian perään? Eikö neuvosto valvokaan yleisiä hyviä tapoja mediassa?

Huomattavasti tärkeämmän asian otti Hesarissa esiin pari päivää sitten kulttuuripolitiikan veteraani Aarne Laurila murehtiessaan Helsingin hienojen interiöörien pilaamista. Historialliset tilat tuhotaan viihdesaleiksi. Hyvä esimerkki Espan Jugendsali, josta tehtiin sekava kahvila, eikä se edes menestynyt vaan tulee heti myyntiin. Mutta voiko tällaista barbariaa mikään pysäyttää?

Kommentaattorien hidalgo Unto Hämäläinen toteaa tänään Hesarissa yksikantaan, että Vanhasessa vara parempi. Vanhasen täytyy jatkaa pääministerinä, koska hän on paras sille paikalle. Hauskasti kääntyvät astelemat. Ensin pilkattua ja vainottua Vanhasta ja koko hallitusta vaadittiin kovaan ääneen eroamaan, ja nyt Mattia anellaan ilmoituksestaan huolimatta jatkamaan.

Tyhjää kenttää hallitsee miten tahtoo Paavo Väyrynen, mitä kukaan ei olisi kuukausi sitten uskonut. Uusien pitäisi päästä kasvamaan, mutta miten. Kolmen tunnin päästä Paula Lehtomäki päästää kannattajansa pinteestä. Asetelma on vähintään mielenkiintoinen. Taidan käydä lenkillä Yrjönkadun uimahallissa ja palata sitten asiaan.

Perhana tästä minnekään uimahalliin kerinnyt, kun juutuin työhöni. Mutta Lehtomäkeä tuli tarkoin katselluksi ja kuunnelluksi.

Kyllähän onkin viisas nainen! Käsitykseni muuttui kerrassaan. Että nuori nainen, jolla olisi nostetta ja tuhannen taalan paikka, malttaakin panna arvot oikeaan järjestykseen eikä lähde tavoittelemaan mahdottomia. Ihailtavaa.

Vielä hän ehtii moneen kertaan tavoitella vaikka kuuta taivaalta. Hän palaa varmasti eikä katoa minnekään nytkään. Sitä paitsi hän esiintyi hyvin, luontevasti ja vakuuttavasti.

Mutta keitä sinne nyt jääkään? Väyrynen ja Korhonen ja kukaties nuori Rantakangas, jolla nyt luulisi olevan starttikuopat jo valmiina. Kiviniemi ei hurmaa joukkoja. Pulaa tulee pian johtajista, joko huudetaan Esko Ahoa takaisin ja Vanhastahan jo kaivataan. Tulee suurten palaajien kisa, veteraanit kehiin.

Erikoisin oli Kimmo Tiilikaisen lausunto, että puheenjohtaja ei voi osallistua puolueen kehittämiskeskusteluun, koska se tulkitaan heti puheenjohtajapeliksi. Mistäs ehdokkaat sitten puhuisivat, pakkasista ja Haitin järistyksestä vai. Tuleepa joka tapauksessa kiintoisa ja yllätyksellinen politiikan kevät.

Kävimme iltapäivän matineassa katsomassa Svenska Teaternin Körsbärsträdgårdenin, kun Tšehovia tulee kohta lisää, ainakin moskovalaisten Lokki Kaupunginteatteriin. Erik Söderblomin ohjaama esitys oli levitelty areenalle keskelle katsomoa, joten me saimme istua näyttämöllä, kokemus sekin. Aluksi esitys tuntui sekavalta, mutta kiinteytyi ja voimistui, kunnes taas loppua kohden laskeutui melankolisesti kuten teoksen henkeen kuuluu. Hyvin sen katsoi täyteen kolmeen tuntiin. Keskushenkilöksi nousi Johan Storgårdin älykäs ja väkevä Lopahin, vaikka se kaupan jälkeinen kännikohtaus meni kyllä turhan roimasti överiksi. Rabbe Smedlund oli oivallinen Firs.

Jostain syystä muistan juuri nämä henkilöt parhaiten Eino Kaliman hienosta Kirsikkapuistosta Kansallisessa keväällä 1964: Heikki Savolainen oli siekailematon Lopahin ja Vilho Siivola (ellei Uuno Montonen?) riipaiseva Firs. Viimeinen kohtaus jäi mieleen, niin tässäkin.

Onhan tämä näytelmä ajankohtainen jos mikä, niin fraasi kuin onkin: Tšehov näki juuri mitä nyt tapahtuu, kun vanhat interiöörit pilkotaan ja omaisuudet jaetaan ja työt ulkoistetaan. Kuinka peritty elämänmuoto murtuu ryskyen. Ihmeellinen kirjailija.

Teatterin jälkeen ehdin vihdoin Yrjönkadulle saunaan ja uimaan.