Juhani Aho tulee, oletteko valmiit?
Istuin maittavan silakkalounaan ravintola Haviksessa Etelärannassa ja kuulin Jussi Brofeldtin selvitystä, mitä kaikkea nyt jo on valmisteltu suureen Juhani Ahon juhlavuoteen 2011. Tällöin tulee 150 vuotta kirjailijan syntymästä ja 90 vuotta kuolemasta. Oli siinä muitakin merkkipaaluja, joten juhlintaan on kerätty tukevasti aiheita.
Juhlavuoden suunnittelussa on se uusi piirre, että se on yhden miehen aivan suvereeni hanke tähän saakka. Ahon pojantyttären poika Jussi Brofeldt heiluttaa yksin ja toistaiseksi omilla varoillaan tahtipuikkoa. Ja soitattaa jo aika laajaa orkesteria. Hän on ilmeisen tehokas yhteydenottaja, vaikka pysyvä asuinpaikkansa on Tukholma. Tuskin mikään kulttuuritaho Helsingissä on tähän mennessä välttynyt Jussi Brofeldtin varsin määrätietoiselta lähestymiseltä. Niinpä tulin minäkin perusteellisesti informoiduksi.
Ja mikäs siinä, Juhani Ahon luonteikkaan patsaan ohitan miltei päivittäin lenkilläni ja ihailen, kuinka hienoon kuntoon hänen asuintalonsa on nyt entisöity siinä Armfeltintien ja Juhani Ahon tien kulmauksessa. Totesimme Brofeldtin kanssa, että olimme kumpikin Tukiaisen veistämän Ahon patsaan paljastustilaisuudessa joskus 60-luvun alussa, Jussi lastenvaunuissa ja minä innokkaana koululaisena. Oli siis hauska tavata aikojen päästä uudelleen.
Kun olen aikoinani sompaillut läpi mittavat Sillanpään 100-vuotisjuhlat 1988 ja äsken Waltarin vastaavat 2008, on kiintoisaa verrata millaisin ottein nyt liikkeelle lähdetään. Jussi Brofeldt aloitti virittelyt neljä vuotta sitten! Ketään näin antautunutta impressaaria en ole tähän mennessä kohdannut. Mitään toimikuntia tai virallisia tahoja ei ole toistaiseksi tarvittu, vaan yhden aktivistin herättely on suorastaan tehokkaampaa. Vaikka onhan siellä Juhani Ahon seurakin niitattu mukaan, mistä ex-puheenjohtaja Jussi Salokanteleen kanssa vaihdettiin muutama sana kun Hallituskadun kulmassa törmäsimme.
Mutta Meriluotohan tässä täytyy vielä viimeistellä, siispä uusi tapaaminen M-O Seppälän kanssa antoi lisäviitteitä ja korjauksia käsikirjoituksen hiontaan. Kuvitustakin on tuossa yksi pöytä levällään. Ensi viikollahan rävähtää jo Koskenniemen elämäkerta, joka osaltaan aktualisoi tämänkin aiheen ja antaa ainakin vankasti taustaa ja lisävaloa.