Saan kuin saankin Meriluodon kertaalleen selväksi määräaikaan mennessä. Sitten on jäljellä toimittamista ja tarkistamista. Kymmenen sivun päivävauhti välipyhinä on vienyt kaiken ajan ja huomion. Loppua kohti työ aina kiihtyy.

Olisi ollut houkuttelevia kutsuja ja tilaisuuksia, Sinalla siellä Pihkatapissa ja Ylivakerin klaanin perinteinen kokoontuminen Myllykylässä, mutta täällä vain jämitettiin tämän kirjoituksen äärellä. Marja on oikolukenut tarkoilla silmillään. Mutta vielä on paljon työtä Mikko-Olavi Seppälälle ja Vuokko Hosialle. Kuvituksesta puhumattakaan.

Onhan sentään nautittu uljaasta talvesta! Mikä riemu vaikka vain pistäytyä puistossa ja asioilla. Koska päästäisiin hiihtämään…

Marja on lisäksi lukenut Lippe Suomalaisen kirjan Elämässä kiinni ja pitänyt kovasti, kertonut mulle parhaita paloja. Muistan Estelle Suomalaisen mahtihahmon ja hallavan koiransa tallaamassa Johanneksen kirkon vaiheilla, kun lähdin kotiin Norssista. Varsinainen näky. Toisinaan Tauno Palo ulkoilutti mustaa villakoiraansa. Karista riittää tarinoita.

Minä selvitin Lipposen muistelmia loppuun, vähän liian virallista ja puoluekeskeistä, mutta jykevää kerrontaa. Lipponen aina lämpenee kun pääsee haukkumaan Juhani Suomea tai sivaltamaan Erkki Tuomiojaa. Seppo Lindblomin kirja Koivistosta oli epäilemättä elävämpi eikä minua häirinnyt edes se kohdehenkilön varaukseton ihailukaan. Siihen oli aihetta.

Enpä ole ehtinyt miettiä edes kulunutta vuotta. Olkoon rauhassa, nyt eteenpäin. Helmikuussa toivon mukaan helpottaa, kevät valaistuu, on aika hengähtää.

Niin, hyvää alkanutta vuotta kaikille! Ei menetetä toivorikkauttamme.