Matti Vanhasen tilannetaito alkaa muistuttaa Mauno Koiviston vastaavaa. Kun luen Seppo Lindblomin Manun matkassa, vastaan tulee kiintoisia yhteyksiä. Koivisto ei tosin väistynyt, vaikka painostus oli kova, vaan päinvastoin jatkoi peliä uusin kuvioin. Mattikin pani pelin uusiksi, päinvastaisella päätöksellä. Hesarin otsikko osunee oikeaan: Matti väistyy, mutta ei poistu.

Kumpikin pitkä valtiomies tietää, että motiiveista ja tavoitteista tulee paljastaa vain tarkoituksenmukainen osa. Media janoaa täyttä tunnustusta päästäkseen sitä palastelemaan ja pilkkaamaan. Hbl:n naispuolinen pääkirjoittaja on aivan vimmoissaan, kun pääministeri ei kerro kaikkea. Radion Karemokin uskoi, että ”kokonaisarviosta” tehdään vielä monta satiiria. Tokkopa vain, sillä juuri näin kattavilla pseudoilmaisuilla taitava toimija voi suojautua ja suo itselleen omaa pelitilaa. Silloin satiirikaan ei osu eikä ainakaan satu: Matti on taitava väistelijä kuten oli Maunokin. Ilmaisussa pitää olla ilmaa ja tulkinnanvaraa.

Toimittaja ei koskaan voi myöntää olleensa väärässä. Hänellä on kasvot kolumnin yllä, eikä niitä voi menettää. Muuan nimeltä mainitsematon pakinoitsija totesi taannoin Aamulehdessä, että Vanhanen tarvitsisi henkilökohtaisen neuvonantajan jotta ei ryhtyisi niin säälittäviin yrityksiin kuin julkisiin katselmuksiin talossaan lautasyytöksen jälkeen. Nyt voidaan todeta Martti Häikiön tavoin, että siinäkin hankalassa tilanteessa Vanhanen tempaisi aloitteen käsiinsä ja sai kirkkaan torjuntavoiton.

Mutta leima ei lähde. Eilen vielä Tampereen Mikko totesi radiossa yllättyneensä lähinnä siitä, että Vanhanen ei eronnut jo ”lahjusskandaalin” yhteydessä. Siis skandaali? Kenen, Ylen vai pääministerin kontolleko se kaatui?

No tässä on paljon kiintoisaa seurattavaa jatkossa. Me olemme palanneet onnellisesti Helsinkiin ja Sepänkadulle ja elämä loksahtaa taas täkäläisiin uomiin. Täälläkin on lunta ja loskaa kadunvieret täynnä.