Historian siipi viuhahti. Hain Aulikin huoneesta kirjastosta Sillanpään Seuran arkiston ja siirsin tänne Kierikkalan kotikylille. Yksi autokuormallinen. Aulikin kunniakas kausi päättyy, mitä tulee hänen jälkeensä? Kirjaston alasajo?

Luen Aila Meriluodon uusia päiväkirjoja, varsin järkyttäviä.

Tutunomainen tuska on kirjailijalla se, jos kirjaa ei arvostella tai mainosteta. Aila on ollut monenlaisessa paitsiossa kirjallisuuspoliittisesti, vaikka taso on säilynyt kirkkaana. Vanhenevaa naislyyrikkoa oli helppo syrjiä.

Tunnenpa tunteen vaikka paljon lievemmin. Viimeksi Antsu Raevuori kyselee, onko Aamulehti jo reagoinut Jylhään. No eipä ole. Ei voi ymmärtää sitä. Joko henkilökohtaista tai aitoa välinpitämättömyyttä tai osaamattomuutta.

Illalla kotikatsomon paikalla hieno dokumentti Jurkan teatteriperheestä. Jarmo Heikkinen tekee nämä aina luotettavasti, asiantuntemuksella ja lämpimästi.

Muistin Jussi Jurkan vaikuttavan Salierin. Näimme sen Elinan kanssa kohta TT:n ensi-illan ja Tapani Pertun huiman suorituksen jälkeen. Kirjoitin silloin teatteriesseitä Parnassoon. Vaikea oli verrata kahta korkeimman tason näyttelijää. Silloin en tiennyt Jurkan sairaudesta kuten ei moni muukaan, niinhän dokumentista ilmeni. Koskettavia muistoja.