Hbl:ssä Folke Pettersson kirjoittaa asiallisesti siitä, että meidän tiedotusvälineemme ignoreeraavat melko täysin Nobel-juhlan Tukholmassa. Maikkarilla on joku kooste tapahtumasta, uutisissa puoli minuuttia siinä sikatalouden ja lautakasan puristuksessa. Silti näissä juhlissa pidetään loisteliaita puheita muusta hohdosta puhumatta, toisin kuin esim. Linnan juhlissa, joista kyllä tulee suoraa tungosta tuntitolkulla. Mikähän siinä on? Matti Klinge on monesti päiväkirjoissaan valittanut yleensä seremonioiden, esim. promootioiden, poissaoloa tv:n todellisuudesta ikään kuin toimittajat vihaisivat tällaista. Björn Wahlroos puolusti seremoniallisuutta Tieto-Finlandian jaossa hyvin perustein. Voisikohan meidän tv armollisesti ensi vuonna lähettää Nobel-juhlat koteihin, vaikka kukaan suomalainen ei palkintoa saisikaan ja tuskin saa. Ainakaan kirjallisuudesta, mutta eikö täällä ole myös hyviä tiedemiehiä.

Pyörähtelyä kustantamoissa, eilen Otavassa, tänään Siltalassa ja WSOY:llä, Toukolta hain tiettyä materiaalia, Södikalla sain kirjojen saatteeksi vähän kostukettakin. Ja illan suussa Ailaa tervehtimään kukkasen ja lahjapakkauksen kanssa. Eiköhän tämä tästä kehity, vaikka joulu tulee väliin.

Sydämen asialla näyttää huipentavan sarjan pian Ginan lapsen saantiin, missä riittää jännitettävää. Samoja tunnelmia Marjan tyttären perheessä tässä joulun tietämiin. Pikkuhiljaa pakataan maalle lähtöä varten.

Siellä muuten kuohuu, Hämeenkyrössä meinaan. Kunnanjohtaja Kari Häkämies on laukonut varsin suoria sanoja valtuustosta, joka meni säästämään kaksi kyläkoulua ja lopetti vain yhden. Edestään kuulemma vielä löytävät. Ja totta onkin, todistaa Marja pitkäaikaisena valtuutettuna Tarvasjoella, että valtuustoissa on vahva taipumus välttää ikäviä päätöksiä, varsinkin jos ne koskevat tuttuja ja kyläläisiä. Realiteetit eivät hevin mene perille ennen kuin on äärimmäinen pakko. Häkämiehen tehtävänä on takoa taloudellisia tilannetietoja visaisiin kalloihin.

Mutta minä kyllä iloitsen Jumesniemen historiallisen koulun säilymisestä, toistaiseksi. Sehän on Adam Sasslinin perustama joskus 1800-luvun puolivälissä, jolloin siihen kuului myös kirkko. Vieläkin se siellä törröttää. Muistorikkaita paikkoja, kirjallisuus- ja teatterikurssiakin siellä on pidetty Anno dazumal. Voisihan siitäkin kokonaisuudesta tehdä jotakin muuta, uudenlaista, mitä? Pankaa ideakilpailu pystyyn.