Marjan syntymäpäivä; vein tarjottimen lahjoineen, kortteineen, runoineen sänkyyn ja ylistin hänen kauneuttaan, ikuista nuoruuttaan. Onkohan se ylistämällä alistamista? Olkoon, siitä pakkaspäivä kuitenkin nousi kirkkaanpuoleiseksi.

Oltiin Katajanokalla pitkähköllä lounaalla päivänsankarin ystävien luona. Meriluotoa taoin vimmatusti aamupäivän. Illalla tuli jalaksilla keinuva lukutuoli, piti vaihtaa väriä kun sankaritar on tarkkana. Nyt ei tarvitse enää tätä kämppää muutella, se on hyvä näin. Erittäin hyvä.

Francon aika pitää aina kutinsa. Sankaritar katseli koko Virginien, minäkin osia työn lomasta. Ei innostanut ihan yhtä paljon kuin näköjään kriitikoita. Kirja on kiva hukkareissun kuvaus. Paitsi onhan siinä teemaa: tutkiminen, maalaaminen on aina tärkeämpää kuin ihmissuhteet. Mahdoton suomalaiseen tv-elokuvaan on puhaltaa pariisilaista henkeä, onneksi ei yritettykään.